
Kuntien tuulivoimatulojen leikkaamisesta tehdään nyt isoja otsikoita, vaikka suurin puhallus on ihan muualla. Pienten kuntien veroprosentti on nimittäin jäänyt ilman suurempaa meteliä korkeaksi, vaikka sote-vastuu on poistunut.
Kaksi selvityshenkilöä, kuntatalouden konsultti Eero Laesterä ja Kuntaliitosta eläköitynyt lakiasiainjohtaja Arto Sulonen julkaisivat joulun alla raporttinsa siitä, kuinka kuntien tuloja tulisi käsitellä ja valtionosuuksien perusteita rukata nyt, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kunnilta hyvinvointialueille ja rahat niiden mukana.
Selvittäjät tähtäsivät toimeksiannon mukaisesti uudistukseen, joka vastaisi kuntien nykyisiä eli sote-uudistuksen jälkeisiä tehtäviä. Uusi tehtävä kunnissa ovat työllisyyspalvelut.
Rahoituksessa otettaisiin huomioon niin väestöltään kasvavien kuin taantuvienkin kuntien tilanne.
Osana uudistusta he ehdottavat, että ydinvoimaloiden tapaan myös muiden voimaloiden kiinteistöverosta puolet otettaisiin huomioon, kun lasketaan kuntien verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta. Tasaus koskisi jatkossa myös tuuli-, aurinko-, bio- ja vesivoimaloita.
Voimalaveroja ei jaettaisi muille kunnille tai valtiolle, vaan ne otettaisiin huomioon laskelmissa.
Kunnallis- ja yhteisövero laskettaisiin jatkossakin täysimääräisinä kuntien tuloiksi ja tavallisesta kiinteistöverosta puolet. Kuten nytkin, valtionosuus pienenisi kunnan tulojen ylittäessä tasausrajan ja suurenisi alittaessa. Tietyn rajan jälkeen kunta saisi pitää loput.
Koko kiinteistöveropotti on nyt 2,4 miljardia euroa. Voimalaitosrakennusten osuus on tästä vajaat 120 miljoonaa euroa, josta tuuli- ja aurinkovoimaloiden osuus 47 ja ydinvoimalaitosten 25 miljoonaa euroa.
Voimalaitosveroa maksetaan rakenteista, ei tuotetusta energiasta.
Voimaloiden osuus kiinteistöverosta kasvaa uusien hankkeiden myötä nopeasti.
Tuulivoimakunnat ovat älähtäneet ehdotuksesta, vaikka muutos koskee myös vesivoimalaitoskuntia. Kunnat eivät halua voimalatuloja tasauslaskentaan, yhtenä perusteluna kuntaan jäävät haitat.
Kunnat eivät halua voimalatuloja tasauslaskentaan, yhtenä perusteluna kuntaan jäävät haitat.
Selvityshenkilöiden raportin mukaan Vaala, Utajärvi, Tervola, Pyhäjoki, Pyhäntä ja Simo menettäisivät 488–221 euroa asukasta kohden. Iso joukko erikokoisia kuntia voittaisi asukasta kohden 1–8 euroa eli kokonaispottina 1,2–0,55 miljoonaa euroa, kärkipäässä Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Helsinki ja Hämeenlinna.
Kuntien kanssa samaa mieltä ovat Suomen uusiutuvat ry ja Energiateollisuus. Niiden perusteluna ovat kuntien kaavoitushalut, hankkeiden paikallinen hyväksyttävyys sekä koko Suomen kilpailukyvyn ja vihreän siirtymän kohtalo.

”Kuten raportissa todetaan, on otettava huomioon, että vihreä siirtymä tuo koko Suomeen pääomasijoituksina useiden miljardien eurojen panostuksen”, sanoo Energiateollisuus ry:n asiantuntija Annina Alasaari.
”Raportissakin tunnistetaan, että kuntien kaavoituspolitiikka voi hidastaa tai kiihdyttää vihreää siirtymää. Jos kunnat eivät kaavoittaisi tasaukseen siirron vuoksi enää tuulivoimapuistoja, kaikki häviäisivät, myös itäisen Suomen kunnat.”
Kaikki kuitenkin kannattavat hallituksen ajatusta yhtenäistää merituulivoimaloiden korkeampi kiinteistövero samalle tasolle maatuulivoimaloiden kanssa.
Ruotsissa tuulivoimaloiden rakentamista aiotaan vauhdittaa palauttamalla kiinteistöveroja valtiolta kunnille.
Viime viikolla pääministeri Petteri Orpo painoi jarrua keskusteluun.
Ennen vuotta 2012 kaikki kiinteistöverot olivat mukana tasauslaskelmissa täysimääräisesti. Vuosina 2012—2022 Jyrki Kataisen (kok.) hallitus poisti kiinteistöveron tasauksesta kokonaan. Muutoksesta hyötyvät eniten kunnat, joissa on paljon yrityskiinteistöjä ja loma-asuntoja.
Sote-uudistuksen yhteydessä vuodesta 2023 alkaen kiinteistöverot otettiin tasauksen piiriin 50 prosentin painoarvolla. Myös voimalaitosten kohtelu on vaihdellut.

Viime viikolla pääministeri Petteri Orpo (kok.) painoi jarrua keskusteluun, kun hän sanoi maakuntamatkallaan Oulussa, että tuulivoimakunnat saavat pitää verotulonsa.
”Hallitus ei tule puuttumaan kuntien kiinteistöverotuloihin tuulivoimasta”, Orpo sanoi medialle.
Valtionosuusuudistuksesta piti tulla lakiesitys jo tänä keväänä, mutta muun muassa kevään kuntavaalien vuoksi se aiotaan antaa vasta 2026 ja saattaa voimaan vuonna 2027.
Teoriassa tämä hallitus ehtisi sen antaa, sillä seuraavat eduskuntavaalit ovat keväällä 2027.
”Keskustelu voimaloiden kiinteistöverosta on paikallaan, mutta ylimitoitettua.”
”Keskustelu voimaloiden kiinteistöverosta on paikallaan, mutta ylimitoitettua”, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen.
”Vähintään yhtä painokkaasti olisi syytä keskustella siitä, miksi kiinteistövero ylipäänsä on mukana tasauksessa vain puolittain eikä sen painoon edes harkita muutoksia.”
Prosentti voisi olla 50 sijasta yhtä hyvin nolla tai sata.
Riikonen huomauttaa, että kiinteistöverotuotot eroavat kuntien välillä suuresti. Niiden painoarvo kuntien taloudessa tuplaantui sote-uudistuksen yhteydessä, kun ne jäivät kokonaan kunnille, vaikka muista veromuodoista leikattiin.
”Tuulivoimakuntien näkökulma on lähes ainoa keskustelua herättänyt aihe uudistuksen ympärillä. Tavallaan se on ymmärrettävää, sillä se on selkeä aihe.”
Valtionosuusjärjestelmä on kokonaisuutena paljon monimutkaisempi ja vaikutusarvioiden esittäminen hankalampaa.
Myös selvityshenkilöt toteavat, että kuntatalous on pahoissa vaikeuksissa.
”Aktiivisempaa edunvalvontapuhetta odottaisi esimerkiksi niiltä kunnilta, joilla soten tasauserät ovat useita satasia ja pahimmillaan tuhat euroa per asukas miinuksella. Niissä sote-menneisyys painaa valtionosuuksia alaspäin samalla, kun veroprosentti on korkea ja talous vaikeuksissa”.
Myös selvityshenkilöt toteavat, että kuntatalous on pahoissa vaikeuksissa eikä tilanne kohene peruspalveluiden valtionosuuksien uudistamisella, koska koska kyse on nollasummapelistä.
Jatkossa vahvat saattavat vahvistua ja heikot heikentyä, ja joillakin viivan alle jäävän luvun etumerkki vaihtua. Siksi pitäisi pian miettiä palveluiden, rahoituksen ja kuntarakenteen kokonaisuutta.
Kiinteistövero onkin Riikosen mielestä selvityksessä sivuraide, jopa monien tuulivoimakuntien itsensä kannalta. Selvityshenkilöt ehdottavat esimerkiksi asukastiheyden poistamista valtionosuuksien määräytymistekijänä kokonaan.
”Tämä on monelle maaseutukunnalle – tuulivoimakunnat mukaan lukien – yksistään suuremman luokan kysymys kuin voimalaitosveron kuuluminen tasaukseen”, Riikonen huomauttaa.
Hänestä valtionosuusuudistuksen vaikutuksia pitää muutenkin katsoa kokonaisuutena. Selvityshenkilöt rajaisivat kuntakohtaiset muutokset niin, että niiden yhteisvaikutus saisi olla kolmen vuoden siirtymäajalla enintään 240 euroa plussaa tai 180 euroa menetystä henkeä kohden.
”240 euroa tarkoittaa keskimäärin yhden prosenttiyksikön muutosta kuntaverossa. Kovin suuria muutokset eivät siis ole”, Riikonen sanoo.
Espoo saa valtionosuuksia 454 miljoonaa euroa – 11 prosenttia koko maan potista.
Uudistus on hänestä jäämässä muutenkin vaatimattomaksi ja kauas hallitusohjelman linjauksesta, että kuntien rahoitus vastaisi niiden nykytehtäviä.
”Järjestelmään jäisi selvityshenkilöiden esitysten jälkeenkin sote-menneisyyden vahva varjo valtionosuuksiin ja kunnallisveroihin.”
Ennen sote-uudistusta eli vuotta 2023 kunnallisverojen haitari oli 17–23,5 prosenttia. Korkeimman veroprosentin kunnassa asukas maksoi siis noin 1,4-kertaista veroa edullisimpaan verrattuna.
Kun kaikilta kunnilta leikattiin 12,64 prosenttiyksikköä, vuonna 2023 vaihteluväliksi tuli 4,36–10,86. Tänä vuonna alin vero on Kauniaisten 4,7 ja kallein Pomarkun 10,9 prosenttia.
”Kallein veroprosentti on siis 2,4-kertainen. Veronmaksajan asema kokonaisuutena säilyi ennallaan, mutta kunnallisveronmaksajan näkökulmasta tilanne muuttui melkoisesti.”
Aiemmin korkea veroprosentti kertoi kunnan korkeista kustannuksista, mutta ei enää. Suurten, lapsista aiheutuvien kasvatus- ja koulutuskustannusten kunnassa veroprosentti voi olla edullisempi kuin syrjäisessä, pienessä ja iäkkään väestön kunnassa, joissa ei ole lapsia eikä enää sote-menojakaan.
”Raskas verotus jäi, ja valtionosuuksia tulee vähemmän. Valtavat veroprosenttien erot eivät perustu enää todellisuuteen”, Riikonen sanoo.
Esimerkiksi Espoon ja Kauniaisten verotuloista leikattiin 75 prosenttia ja tuloveroprosentit jäivät noin viiteen, mutta kovien kasvumenojen vuoksi Espoo saa valtionosuuksia 454 miljoonaa euroa – 11 prosenttia koko maan potista.
”Luulisi etenkin maaseutukuntien kysyvän, miksi kunnallisverotuksen taso heijastelee enemmän mennyttä sote-kuntaa kuin nykyistä tilannetta, vaikka osalle niistä jää muistoksi sote-palveluista vain tyhjien kiinteistöjen kustannukset.”
Suomi on sähkön suhteen teoriassa jo omavarainen ja sähköntuotannon kasvattamiseen on hyvät mahdollisuudet.
Sähköntuotannosta 95 % oli vuonna 2024 puhdasta eli tuuli-, vesi-, aurinko-, bio- ja ydinenergiaa.
Eniten sähköä tuotettiin vuonna 2024 ydinvoimalla, 39 prosenttia, toiseksi eniten eli 25 prosenttia tuulivoimalla, joka ohitti nyt vesivoiman. Vesivoiman osuus on 18, aurinkovoiman 1,5 ja fossiilisten kaasun, hiilen ja öljyn osuus 2,7 prosenttia sähköntuotannosta.
Voimakkaimmin kasvavia ovat maatuulivoima, aurinkoenergia ja 2030-luvulla merituulivoima. Porissa on nyt 44 megawatin merituulivoimapuisto, mutta merituulivoimaa voisi olla vuonna 2035 Suomessa 7 gigawattia ja vuonna 2045 jo 24 GW.
Suurimmat päästölähteet ovat lämmitys, liikenne ja teollisuus.
Sähkön keskihinta oli Suomessa vuonna 2024 Euroopan kolmanneksi alhaisin Ruotsin ja Norjan jälkeen, 4,6 senttiä kilowattitunnilta.