Ajatuksia herättävä eräkirja koluaa läpi metsomaiden ja eräpolkujen

Metsomaita ja eräpolkuja on Erkki Jämbäckin kokoama muistelmateos. Tarinat pohjautuvat hänen pitämiinsä metsästyspäiväkirjoihin, joita hän on kirjoittanut 1970-luvun alusta nykypäivään.

Kirja noudattaa eräkirjoista tuttua kaavaa: kirja koostuu lyhyistä tarinoista, joissa kuvaillaan tarkasti esimerkiksi sitä, miten aamuviideltä lähdetään etsimään metsoa syyssoitimelta. On hämmentävää, miten tarkasti Jämbäck kuvailee jokaisen jäisellä sammalella rouskuvan askelen. Lukijan on helppo kuvitella astelevansa Jämbäckin perässä metsässä.

Mieleenpainuvinta kirjassa ei ole kuitenkaan ole itse tarinat, vaan ajatukset jäävät pyörimään alkusanojen ensimmäisiin lauseisiin.

”Elämä on matka, jossa tärkeintä on se, mitä tapahtuu alun ja lopun välillä. Tämä matka määrittää meidät ihmisinä ja jättää jälkensä tähän maailmaan. – – Meidän jälkeemme tulee jälleen uusi aika, joka häivyttää meidän jälkemme ja antaa tilaa uusien kulkijoiden tehdä jäljet omille poluilleen.”

Erkki Jämbäck: Metsomaita ja eräpolkuja. 178 sivua. Väyläkirjat. Kuva: Väyläkirjat

On suorastaan pakahduttavaa lukea siitä, miten Jämbäckin oma metsästyspolku alkoi Pentti-isän ja Eino-papan opastuksella. Ensin hän seurasi metsässä isänsä kintereillä, ja ensimmäinen pyy ammuttiin turvallisesti isän sylistä.

Vuosia myöhemmin hän opetti oman poikansa samalla tavoin ja siirsi vähitellen innostustaan ja osaamistaan omalle pojalleen.

”Katsellessani poikani pulppuavaa intoa ja innosta loistavia silmiä tiesin, että suvun metsästysperinne jatkuisi. Soihtu oli nyt ojennettu eteenpäin.”

Tarinoihin on tallennettu myös Jämbäckin isänsä kanssa tekemä metsästysreissu, jonka aikana isä ampui viimeisen teerensä.

Jämbäck muistuttaa, että metsä on ollut suomalaisille tärkeä tuki ja turva vuosisatojen ajan. Metsässä ovat juuremme ja niitä perinteitä metsästysharrastus vaalii.

Väistämättä tulee kuitenkin pohtineeksi, kuinka monessa perheessä tilanne on enää sellainen, että nuori pääsee aloittamaan metsästystä isänsä ja isoisänsä opastuksella. Metsästysmahdollisuuksiakaan ei ole Etelä-Suomesta helppo löytää. Millaisia jälkiä uudet kulkijat pääsevät jättämään?

Ainakin kirjan mukana voi matkata pohjoisten metsien ja soiden keskelle, paikkoihin, joissa Jämbäck on voinut iloita juurillaan olemisesta.