Puiset pyhimykset

Pohjan keskiaikaisen kirkon ovet sulkeutuvat takana. Ympärille jää vain viileä hiljaisuus.

Kuusi vuosisataa paikallaan seisseet kiviseinät ovat nähneet enemmän kuin yksikään ihminen – kansakunnan ilot ja surut sodista nälänhätiin ja ristiäisistä häihin ja hautajaisiin. Lukemattomia hiljaisia rukouksia.

Merenlahden pohjukassa kohoava, Pyhälle Marialle omistettu kivikirkko oli keskiajalla laajan, Hankoniemelle asti ulottuneen seurakunnan keskus. Jo 1300-luvun puolivälissä, kauan ennen kivikirkon rakennustöitä, seisoi paikalla puinen kappeli.

Pohjan kirkon aarre: Neitsyt Maria, kirkon suojeluspyhimys, Jeesus-lapsi sylissään. Veistos on todennäköisesti valmistettu Pohjois-Saksassa 1300-luvun alussa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kunniapaikalla, jyhkeän pilarin kupeessa, seisoo kirkon vanhin aarre: Neitsyt Maria, kirkon suojeluspyhimys, Jeesus-lapsi sylissään. Puusta veistetty hahmo on todennäköisesti valmistettu Pohjois-Saksassa 1300-luvun alussa.

Veistoksen alkuperäiset värit ovat säilyneet lähinnä vain hameen laskoksissa, hahmoista puuttuu osia ja puu huokuu pitkää ikää. 700 vuotta vanhaksi puuveistokseksi taideteos on kuitenkin upeassa kunnossa.

Kirkossa on säilynyt kaikkiaan kaksitoista keskiaikaista veistosta, joista vaikuttavin on pienemmän Maria veistoksen tapaan pohjoissaksalaista työtä oleva suurikokoinen pietà 1400-luvun alkupuolelta.

Turun Tuomiokirkon museon tunteisiin vetoava Pietà-veistos, jossa Neitsyt Maria kannattelee sylissään kuollutta Jeesusta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pietà on Neitsyt Marian kuvatyyppi, jossa Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta. Veistos on yksityiskohdiltaan hämmästyttävän tarkka. Sen kuva-aiheen ja ilmeiden dramatiikka pysäyttää ja saa ihastelemaan keskiajan puuseppien kädentaitoja.

Suomessa on säilynyt yli 800 keskiaikaista alttarikaappia ja puuveistosta, joiden hahmot, aiheet ja yksityiskohdat tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan menneisyyteen. Esineet ovat tunnetuimpia ja kiehtovimpia muistoja keskiajan Suomesta.

Osa veistoksista on valmistettu Suomessa, mutta monet ovat peräisin Keski-Euroopasta.

Esineet ovat säilyneet läpi vuosisatojen erinäisten seikkojen ansiosta. Sota-aikojen ryöstöretkien näkökulmasta puiset veistokset ovat olleet arvottomia ja ne ovat saaneet jäädä paikalleen.

Suomen alueella ei myöskään ole toteutettu kuvainraastoja, jonka seurauksena monissa muissa maissa vastaavat symbolit ja muistomerkit ovat tuhoutuneet.

Keskiajalta säilyneet esineet ovat kulttuurihistoriallisia aarteita. Suomessa on säilynyt yli 800 keskiaikaista puuveistosta. Yksi toistuvista teemoista on Pyhä Yrjänän kuuluisa taistelu lohikäärmettä vastaan. Kuvan Pyhä Yrjänä ja lohikäärme -veistos sijaitsee Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Veistokset ovat kuitenkin muuttuneet aikain saatossa. Monet yksittäisistä veistoksista ovat alun perin kuuluneet puisiin, ovin suljettaviin pyhimyskaappeihin.

Iso osa nykyisin yksin esillä olevista veistoksista on peräisin suuremmista kokonaisuuksista, alttarikaapeista, joissa samassa kaapissa” oli useita veistoksia.

Meidän päiviimme asti säilyneet alttarikaapit ovat erittäin näyttäviä esineitä. Edustaviin kokonaisuuksiin kuuluu esimerkiksi Vanajan kirkon alttarikaappi, jossa 104 pähkinäpuista hahmoa kuvaavat Raamatun tapahtumia, kuten Kristuksen syntymää ja kuolemaa.

Taidehistoriallisesti merkittävimmät esineet, kuten Someron ja Kalannin alttarikaapit ovat päätyneet Kansallismuseon kokoelmiin.

Kalannin alttarikaappi on Suomen merkittävimpiä yksittäisiä keskiaikaisia esineitä. Kaapin historia on hieman hämärän peitossa, mutta todennäköisesti se tilattiin kirkkoon pian rakennuksen valmistumisen jälkeen 1430-luvulla.

Hahmoja Halikon kirkon alttarikaapissa Salossa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Käsityksen yksittäisten pyhimyskaappien ulkomuodosta saa yhä useissa kirkoissa. Esimerkiksi Pohjan kirkon sakariston oven vieressä, omassa pienessä kaapissaan seisoo 1500-luvulla valmistettu diakoni veistos.

Suomessa valmistetun kaapin ovet ovat joko hävinneet tai hajonneet ajan saatossa tai sitten ne on poistettu tarkoituksella.

Yksi edustavimmista pyhimyskaapeista veistoksineen on Varsinais-Suomessa, Nousiaisten kirkossa sijaitseva massiivinen ja vaikuttava, 1400-luvulla valmistettu, pyhää Henrikiä esittävä veistos, joka seisoo aitiopaikallaan, omassa ehjässä kaapissaan.

Nousiaisten pyhä Henrik antaa myös asusteiden maalijäänteiden ja kullattujen yksityiskohtien kautta vihjeen siitä, miltä kirkkojen veistokset ovat alkujaan näyttäneet.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on helppo nimetä rikkaimmaksi yksittäiseksi käyntikohteeksi. Upeiden maalausten ja autenttisen tunnelman lisäksi kirkon hämyyn on sijoitettu noin 40 puuveistosta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Nykyään olemme tottuneet näkemään veistokset usein paljaina, pääosin luonnollisen puun värisinä.

Alun perin veistokset ovat kuitenkin olleet pohjustettuja ja maalattuja ja usein myös osin kullattuja tai hopeoituja, jonka ansiosta ne olivat kuin kolmiulotteisia maalauksia.

Maalipinta on kulunut luonnollisen ikääntymisen seurauksena, mutta maalia on myös tarkoituksella poistettu. Paljaan puupinnan aikaansaamiseksi veistoksia on pesty lipeällä tiettävästi ainakin 1800-luvulla.

Keskiajan ihminen ei nähnyt veistoksessa pelkkää taidetta. Puuveistos oli pyhimyksen läsnäolon väline, ei vain hänen kuvansa. Veistosten pyhyyttä on saatettu myös vahvistaa asettamalla niiden sisään pieniä reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä, kuten luun- tai kankaanpaloja.

Veistokset ovat alun perin olleet maalattuja ja niiden yksityiskohtia on kullattu tai hopeoitu, nykyisin keskiaikaisista koristeluista on jäljellä vain rippeitä. Perniön Pyhän Laurin kirkko, Salo. Kuva: Tuomo Kesäläinen

2020-luvulla Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvia veistoksia on tutkittu röntgenkuvien avulla. Kuvaukset ovat paljastaneet uusia tietoja veistosten materiaaleista ja tekotavoista sekä veistosten sisäisestä rakenteesta löytyvistä ontoista tiloista.

Muun muassa Nousiaisten kirkosta peräisin olevan pyhimysveistoksen päässä on pieni tila, jonka suuaukkona toimii päälaella oleva reikä.

Röntgenkuvissa näkyi puutapilla suljettu onkalo, jonka pohjalla on lyijymöykky. Tutkijat pitävät mahdollisena, että metallitulppa kätkee alleen pyhäinjäännöksen.

Veistosten päissä olevat kolot ovat syntyneet tekovaiheessa, kun veistäjä on kiinnittänyt veistoksen eräänlaiseen ”työstöpenkkiin” voidakseen käsitellä sitä vaakatasossa. Päiden koloja ja ontoksi koverrettuja vartalo-osia ei siis tehty reliikkien piilottamiseksi, mutta ne mahdollistavat sen erinomaisesti.

Korppoon madonna on vanhin Suomessa säilynyt pyhimysveistos. Kuva: Suomen kansallismuseo

Vuonna 2017 ruotsalaisen Viklaun Maria-veistoksen päälaen reiästä löytyi pieni kankainen pussi, jonka sisällä oli luunpala.

Ruotsin löytö ja suomalaistutkijoiden tekemät havainnot kirkkojemme veistoksista saavat uskomaan, että reliikkejä on mahdollisesti sijoitettu myös suomalaisiin pyhimysveistoksiin.

Vanhin Suomessa säilynyt pyhimysveistos on peräisin Korppoon kirkosta. Korppoon Madonna nimellä tunnettu, neitsyt Mariaa ja lasta esittävä veistos on valmistettu Saksassa noin vuonna 1200.

Korppoon Madonnan on kuvailtu olevan Viklaun Marian sisarteos. Myös Korppoon veistoksen pään sisällä on pieni puutapilla suljettu tila, mutta tutkimuksissa ei ole havaittu merkkejä säilyneistä reliikeistä.

Keskiaikaiset kirkot ovat Suomen vanhimpia rakennuksia. Lemun keskiaikainen kirkko ilmasta. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Vanhoja pyhimysveistoksia, pyhimys- ja alttarikaappeja ja keskiaikaisia krusifikseja voi ihailla monissa Suomen kymmenistä keskiaikaisista kirkoista sekä Kansallismuseon näyttelyissä.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on helppo nimetä rikkaimmaksi yksittäiseksi käyntikohteeksi. Upeiden maalausten ja autenttisen tunnelman lisäksi kirkon hämyyn on sijoitettu noin 40 puuveistosta.

Joulukuussa kirkot täyttyvät hartauksista, laulutilaisuuksista ja kynttilänvalosta.

Joulun aika on otollinen hetki astua keskiaikaisten kirkkojen hiljaiseen valoon ja nähdä omin silmin esineet, jotka ovat säilyneet suojaisissa saleissaan halki vuosisatojen.