

Tietokirja-arvioissa on tavallista esitellä jokin kiinnostava tiedonjyvä, joka herättää lukijan mielenkiinnon. Piia Kaskisen uudessa kirjassa sellaisista on kuitenkin melkoinen runsaudenpula.
Kotipihan enkelit ja demonit – Sata myyttistä eläjää ahomansikasta yökköseen on niin pullollaan kiinnostavia yksityiskohtia, että teokselle ei tekisi oikeutta nostaa niistä yhtä ylitse muiden.
Nimensä mukaisesti kirja esittelee sadan kotipihoilta tuttua eläjää sienistä hyötykasvien kautta puihin, puskiin, ötököihin ja vipeltäjiin.
Tutuiksi tulevat etenkin antiikin Rooman ja Kreikan tarujen sankarit sekä pohjolan muinaiset jumalat. Mukana on myös tuntemattomampia myyttejä Aasiasta ja Amerikan mantereilta.
Teoksen tarkoitus on tekijänsä mukaan ”esitellä tuttuja eliöitä epätavallisessa valossa ja kutittaa lukijoiden mielenkiintoa tuomalla lähiluontoon ripaus outoutta.” Tässä kirja onnistuu erinomaisesti.
Outoja eivät ole niinkään myytit ja uskomukset, joita historian saatossa on syntynyt. Ennemminkin on hämmästyttävää, millaisin keinoin kasveista ja eläimistä on yritetty tiristää niihin varastoitunutta voimaa.
Moni muinoin hyvää tuottanut eliö muuttui keskiajalla hirvittäväksi. Usein syynä oli kirkon epäluulo milloin mitäkin kasvia tai eläintä kohtaan.
Kirja on jaettu sataan lyhyehköön lukuun. Jokaisen niistä alussa on selostus käsiteltävän eliön tieteellisestä nimestä ja sen alkuperästä.
Luvun otsikon vieressä on lisäksi käsiteltävästä eliöstä pieni kuva. Ne olisivat voineet olla suurempiakin.
Muotonsa puolesta kirja sopii sieltä täältä selailtavaksi ja lyhyissä osissa luettavaksi. Tämän vuoksi se voi toimia hyvin myös kärsimättömälle lukijalle. Pitkän lukuistuman aikana alkaa kuitenkin kiinnittää huomiota kirjan toisteisuuteen.
Rakenteesta huolimatta kirjasta on tunnistettavissa joitakin yleisiä teemoja, jotka toistuvat luvusta toiseen. Esimerkiksi moni muinoin hyvää tuottanut eliö muuttui keskiajalla hirvittäväksi. Usein syynä oli kirkon epäluulo milloin mitäkin kasvia tai eläintä kohtaan.
Tekijä avaa joidenkin uskomusten taustoja myös nykytieteeseen perustuvan ymmärryksen valossa. Tätä olisin toivonut enemmänkin. Nyt huomasin monessa kohdassa miettiväni, voiko esimerkiksi kasvien lääkinnällisissä vaikutuksissa olla perää tieteellisestä näkökulmasta.
Tämä toisaalta kertoo onnistuneesta tietokirjasta. Lukijan mielenkiinto aihetta kohtaan herää ja hän jää kaipaamaan lisää. Kirjan lukeminen saattaa innoittaa uusiin tiedonhakuretkiin.