Jenna Hemiä korostaa, että lapset eivät ole olleet este urheilulle. Silti on tärkeää, että myös lapset saavat harrastaa. Amandalla ja Ennille leikki on tärkeä osa elämää. Kuva: Taina RenkolaIlmajokiPainijaäiti tähtää maailman huipulle ja koko perhe elää sen ehdoilla
Jenna Hemiä on Suomen naispainin ykkösnimi ja kolmen pienen lapsen äiti. Olympiaunelman toteutuminen on koko perheen yhteinen projekti.TilaajalleJenna ja Tero Hemiän kotona Ilmajoen Tuomikylässä riittää vipinää ja vilskettä. Siitä pitävät huolen perheen kolme tytärtä: Miira, 1, Enni, 6 ja Amanda, 7.
”Meidän perheessämme on neljä vahvatahtoista naista. Eilen pidimme Hemiän naisten väliset painikilpailut”, Jenna Hemiä, 32, naurahtaa.
Viime vuonna Hemiä sijoittui EM-kisoissa viidenneksi (57 kg) ja MM-kilpailuissa kahdeksanneksi. Tavoitteena on uran huipentaminen olympialaisiin Los Angelesissa 2028. Tämän kevään EM-kisoissa hänen kisaurakkansa päättyi tappioon puolivälierissä. Tavoitteena on uran huipentaminen olympialaisiin Los Angelesissa 2028.
Jenna Hemiän painiuraa tukee koko perhe: puoliso Tero sekä tyttäret Amanda, Enni ja Miira. Kuva: Taina RenkolaHemiä (os. Hautala) on kulkenut kovan tien huippu-urheilijaksi. Hänen uraansa ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset ja muut vastoinkäymiset.
Tammikuussa 2011 Kantri tapasi Lappajärvellä kaksi nuorta painijaa, Jenna, joka oli tuolloin Hautala ja Petra Ollin. Jenna ja Petra olivat juniorivuosinaan huippulupauksia, toistensa kilpakumppaneita ja harjoitusvastuksia. Heidän urheilijan poluistaan tuli hyvin erilaiset.
Vuonna 2018 Olli saavutti maailmanmestaruuden, mutta Hemiää ei vielä tuolloin arvokisoissa näkynyt.
Tero Hemiä on tottunut siihen, että elämä kulkee vaimon kalenterin mukaan. ”Teemme painiuraa innolla koko perheen kanssa.” Kuva: Taina RenkolaNyt tilanne on muuttunut: Ollin painiura on päättynyt, kun taas Hemiä vasta tähyää ensimmäisiin olympialaisiinsa.
Hemiä haaveili pääsystä jo vuoden 2024 Pariisin olympialaisiin, mutta reissu meni sivusuun polvivamman vuoksi.
”Olisin lopettanut Pariisin kisoihin, mutta kun en päässyt niihin, päätin jatkaa neljä vuotta seuraaviin olympialaisiin”, Hemiä sanoo.
Vuonna 2011 Jenna Hautala ja Petra Olli olivat toistensa tasavertaiset harjoitusvastustajat. Ura on mennyt eri tavoin, mutta ystävyys on säilynyt. Kuva: Johannes TervoHänen painiuransa on ollut katkolla moneen otteeseen loukkaantumisten takia.
”Jatkoin painimista 17–19-vuotiaana, mutta en ollut enää yhtä tosissani. Aina välillä päätin, että nyt alan yrittää täysillä ja sitten en jaksanutkaan.”
”Siinä alkoi olla loppuun palamista. Tein kaksoistutkintoa. Olin aamusta iltaan koulussa ja kävin kahdesti päivässä treenaamassa. Kärsin olkapäävammasta ja motivaatiopulasta. Ne olivat vähän sumuisia vuosia”, Hemiä muistelee.
Vuosina 2014–2020 loukkaantumiskierre oli niin paha, että sisukkaasta yrittämisestä huolimatta hän pystyi osallistumaan vain muutamiin kansallisiin kisoihin. Paluu kansainvälisille molskeille näytti kaukaiselta haaveelta, mutta Jenna ei luovuttanut.
Elämään on kuulunut muutakin kuin painia.
Hemiän perheen yhteiset leikkihetket ovat harvinaista herkkua. ”Lähden usein treenaamaan ennen kuin Tero tulee töistä. Emme juurikaan näe toisiamme arkisin ja olemme aika harvoin kotona samaan aikaan”, Jenna sanoo. Kuva: Taina RenkolaJenna ja Tero Hemiä tapasivat toisensa kymmenen vuotta sitten opiskellessaan Seinäjoella. Jenna valmistui sairaanhoitajaksi ja on työskennellyt hoitoalalla. Tero on vuorotyössä työnjohtajana konealalla.
Hemiät saivat esikoisensa vuonna 2018. Pikkuhiljaa loukkaantumiskierre helpotti ja Jenna palasi innoissaan molskille.
Hemiät olivat haaveilleet pitkään rakentavansa omakotitalon maaseudun rauhaan. He löysivät mieleisensä tontin metsän keskeltä Ilmajoen Tuomikylästä. Rakentaminen alkoi kuukausi ennen toisen lapsen syntymää vuonna 2020.
”Monet kyllä varoittivat, että rakentaminen vie kaiken aikamme seuraavan vuoden ajan. Meillä itsellämme oli naiivi ajatus, että rakentamisen ohessa kerkeää harjoitella, mutta pian selvisi, että se ei ole mahdollista. Hoidin lapsia kotona. Tero kävi töissä ja rakensi taloa iltamyöhälle.”
Painiuran ja työnteon lomassa Jenna Hemiä on ehtinyt saada kolme tytärtä: Amandan Ennin ja Miiran. Kuva: Taina RenkolaKun talo valmistui, Jenna Hemiä vei lapset päiväkotiin ja aloitti täysimittaisen harjoittelun.
”Olin harjoitellut vain vaunujen kanssa juoksemalla, joten peruskuntoni oli heikko. Aluksi oksennus lensi painirajoituksissa, joten keskityin pelkästään kunnon parantamiseen.”
Viisi vuotta sitten Hemiä päätti tähdätä tosissaan maailman huipulle. Sen jälkeen hän on elänyt täysin huippu-urheilun ehdoilla.
”Vaikka monet epäilivät painiurani jatkoa, olin päättänyt palata kehiin. Valmentajanani Tiina Ylinen uskoi minuun, mutta Petra Olli ei. Hän sanoi, että elämässä on aivan liikaa kaikkea. Puoli vuotta myöhemmin Petra tunnusti olleensa väärässä”, Hemiä myhäilee.
Oman talon rakentaminen on ollut Tero ja Jenna Hemiän yksi yhteinen toteutunut unelma. Urakan ohella ei ehtinyt juuri treenata. Kuva: Taina RenkolaPaluu painimolskille kahden taaperon äitinä ei ollut helppoa. Pitkät kisa- ja harjoitusreissut ulkomaille osoittautuivat henkisesti raskaiksi. Koti-ikävä vaivasi ja haittasi keskittymistä.
Koska painista ei saanut tuloja, Hemiä työskenteli samaan aikaan hoitoalalla. Samalla oli kova paine menestyä, että hän pääsisi urheilijan apurahoille.
”Apurahan sain vasta viime tammikuussa, ja sen ansiosta olen saanut keskittyä täysipäiväisesti urheiluun. Viime vuonna taloudellista helpotusta toi se, kun olin virallisesti äitiyslomalla ja sain Kelan vanhempainvapaan. Se toki edellytti sitä, että vauva kulki mukana treeneissä, kun oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ei ollut.”
Kuortaneen Kuntoa edustava Hemiä harjoittelee 8–10 kertaa viikossa. Painiharjoituksissa hän käy Kuortaneella ja Seinäjoella. Osan harjoituksista hän tekee kotisalilla ja lähimetsän lenkkipolulla.
”Sain treenata ja kilpailla koko viime vuoden ilman isoa loukkaantumista. Samalla ymmärsin vähentää treenimääriä, koska kroppa ei enää palaudu samaan tapaan kuin kaksikymppisenä.”
Koska Suomesta puuttuvat riittävän tasokkaat harjoitusvastustajat, harjoitusmatkat ulkomaille ovat tarpeen. Hemiä käy treenaamassa esimerkiksi Ruotsissa ja Unkarissa.
Treenien rytmittämisessä auttaa se, että Jenna voi treenata myös kodin yhteydessä olevalla salilla. Kuva: Taina RenkolaHemiä jakaa ahkerasti arkeaan sosiaalisessa mediassa. Monen on ollut vaikea ymmärtää perheenäidin treenimääriä. Erityisen kovaa kritiikkiä hän sai kuulla harjoittelustaan kolmannen lapsen raskausaikana.
”Useat ihmiset luulevat, että harjoittelen vain silloin kun ehdin, vaikka tosiasiassa treenaaminen menee kaiken muun edelle. Monen on vaikea hyväksyä, että perheenäiti voi elää näin. Haluan painottaa, että lapset eivät ole ikinä estäneet minua urheilemasta.”
Aviomies Tero Hemiä on tottunut siihen, että elämä kulkee vaimon kalenterin mukaan.
”Teemme painiuraa innolla koko perheen kanssa. Jennalla on aina ollut selvä visio urastaan, ja olen siinä täysillä mukana. Vaikeimpina aikoina olen toki ajatellut, että onko tässä touhussa mitään järkeä”, Tero sanoo.
Lastenhoidossa ovat apuna myös molempien äidit, sisarukset sekä ystävät.
”Kaikki tietävät, että minun kalenterini on aina etusijalla. Meille on tärkeää, että myös lapsemme saavat harrastaa. Tällä hetkellä Tero joutuu kuljettamaan heitä ja joustamaan omista harrastuksistaan. ”
”Lähden usein treenaamaan ennen kuin Tero tulee töistä. Emme juurikaan näe toisiamme arkisin ja olemme aika harvoin kotona samaan aikaan”, Jenna sanoo.
Hemiä on tällä hetkellä 57 kiloisten sarjan maailmanrankingissa yhdentenätoista. Hän aikoo lopettaa painiuransa Los Angelesin vuoden 2028 olympialaisten jälkeen.
”Lopettaminen ei ole enää tahdon asia, koska alan olla jo painijana eläkeiässä. En tiedä toista naispainijaa, jolla on kolme lasta. Moni tekee ensin urheilu-uran ja perustaa perheen myöhemmin. Minulla se meni toisin päin.”
Alahärmässä syntynyt ja Seinäjoella kasvanut Hemiä aloitti painin kuusivuotiaana. Esikuvana toimi isosisko Johanna Mäki-Töyli, joka saavutti alle 17-vuotiaissa EM-pronssia.
”Kun olin viisivuotias, ihailin siskoani ja aloin haaveilla, että minustakin tulisi painija. Siskoni edusti Suomea arvokisoissa ja hänen elämänsä näytti todella hienolta.”
Hemiän perheen lähipiiri on ollut tärkeä tuki muun muassa lastenhoidossa. Pikkuinen Miira-tyttö renkaissa. Kuva: Taina RenkolaHemiän nuoruusvuosina naispainijoita oli enemmän ja keskinäinen kilpailu oli kovempaa.
”Meillä oli hyvä ja kovatasoinen tyttöpainiporukka. Olimme Petran kanssa niin tasaväkisiä, että saimme aina yhdessä kovatasoisia treenejä. Silloin maansisäinen kilpailu oli kovempaa ja se ajoi eteenpäin. Treeneissä ei voinut lintsata, koska se olisi näkynyt heti tuloksissa”, Hemiä muistelee.
Huippu-urheilijan ura on vaatinut uhrauksia. Hemiän ystäväpiirissä vietetään polttareita ja häitä, saadaan perheenlisäystä ja käydään festareilla. Tiiviin aikataulunsa vuoksi hän joutuu jättämään lähes säännöllisesti juhlat ja tapaamiset väliin.
”Tämä on yksinäinen laji ja elän parhaillaan hyvin erilaista elämää kuin muut ikäiseni. Minulla ei ole juurikaan sosiaalista elämää. Menee helposti pari kuukautta, etten tapaa ihmisiä perheen ja painisalin ulkopuolella.”
”Nuorempana olin lähes päivittäin tekemisissä parhaiden ystävieni kanssa, mutta nykyään tapaamme kerran tai pari vuodessa.”
Los Angelesin olympialaiset 2028 on Tero ja Jenna Hemiän yhteinen tavoite. Kuva: Taina RenkolaPainijalle painon hallinta on kriittinen osa lajia. Painikisojen punnituksessa Hemiän paino ei saa olla grammaakaan yli 57 kilon.
Hemiä syö ihan tavallista kotiruokaa. Tärkeintä on se, että syö riittävästi. Nykyisellä treenimäärällä hän kuluttaa niin paljon, että makeaakin voi syödä.
”Kun kisoihin pudotetaan painoa, silloin mennään epämukavuusalueelle. Tero ei meinaa jaksaa kuunnella, kun luettelen mitä kaikkea meinaan syödä kisapunnituksen jälkeen. Janon tunne tuntuu vieläkin pahemmalta kuin nälkä.”
Parin vuoden kuluttua Hemiän elämässä alkaa uusi vaihe. Urheilu-uran jälkeen hän aikoo palata työelämään ja hän haaveilee myös perheenlisäyksestä.
”Kaikista eniten haaveilen ihan tavallisesta arjesta perheen kanssa. Kaipaan eniten sitä vapautta, ettei koko ajan tarvitse suunnitella ja olla lähdössä. Sitten meillä on aikaa laittaa pihamaata ja syödä yhdessä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat