Liisa Latva-Hoppala on koulun moniosaaja, joka kohtaa oppilaat käytävillä ja ruokalassa: ”Ei ole juurikaan ilkeää sotkemista”

Liisa Latva-Hoppala puhelee iloisesti koulun käytävillä vastaan tuleville lapsille. Koululaiset vastailevat takaisin. Joku höpäjää lomakuulumisistaan. Jutustelun lomassakaan työ ei taukoa. Liisa moppaa käytävää puhtaaksi. Ikkunasta näkyy välkehtivä Kyrönjoki.

Liisa työskentelee Topparlan alakoululla Seinäjoen Ylistarossa palveluvastaavana. Hänen työnsä on kahtalainen: hän siivoaa ja huolehtii keittiöstä eli ruuanjakamisesta. Liisalla on siis kaksi hattua, ihan kirjaimellisesti. Hän vaihtaa tehtävien välillä työasua.

”Tykkään työstäni ja näistä lapsista kovasti. Topparlassa on mukavat lapset ja hyvä tunnelma. Tämä on aika pieni koulu, noin 54 oppilasta, ja kaikki tuntevat toisensa.”

Monissa kouluissa siivotaan aamuisin tai iltaisin, kun kouluilla ei ole muita. Liisa pitää siivoojan näkymistä koulupäivän aikana hyvänä asiana.

”Mielestäni on ihan hyödyllistä, että lapset näkevät, että oikea ihminen täällä siivoaa. Se vaikuttaa siihenkin, miten hyvin he itse korjaavat jälkensä. Ei ole juurikaan ilkeää sotkemista.”

Kakkosluokkalainen Iiris Kupari vahvistaa:

”Jos vaikka kaatuu jotakin luokassa lattialle, se siivotaan itse, eikä vain jätetä.”

Luokkatoveri Lumi Luoma jatkaa: ”Teroittimen roskat kerätään kanssa.”

Liisa on työskennellyt Topparlassa pian kuusi vuotta. Hän on ollut tuttu näky niin koulutietään aloittaville lapsille kuin yläkouluun siirtyjille.

Liisa Latva-Hoppala pitää siivoojan näkymistä koulupäivän aikana hyvänä asiana. ”Mielestäni on ihan hyödyllistä, että lapset näkevät, että oikea ihminen täällä siivoaa.” Kuva: Johannes Tervo

Liisa itse hieman vähättelee merkitystään, mutta pukuhuoneen seinä kertoo muuta. Seinälle on ripustettu Liisan lapsilta saamia joulukortteja, kesälomantoivotuksia ja jäähyväisviestejä. Maailman paras keittäjä.

”Lapsista tulee vuosien mittaan tuttuja ja rakkaita. He tykkäävät jutella ja kertoa asioistaan. Varmaan se vaikuttaa, kun itsekin olen tällainen hölöttäjä.”

Kuten useimmissa sivukylien kouluissa, ei Topparlassakaan valmisteta koululaisten lounaita. Ne tuodaan kuitenkin läheltä, viiden kilometrin päässä sijaitsevasta Kirkonkylän valmistuskeittiöstä.

Liisa Latva-Hoppala laittaa koululaisille ruuan tarjolle. Työpäivä jakautuu siistimiseen ja keittiöhommiin. Kuva: Johannes Tervo

Liisa huolehtii ruuan lämpimänä tarjolle. Työpäivän jakautuminen siistimiseen ja keittiöhommiin aiheuttaa Liisan päiviin kiirettä, mutta sen hän taklaa.

”Olen aika nopea tekemään. Kun siivousvaunusta katkesi jokin tukivarsi, koulunjohtaja Timo tokaisi sen johtuneen kovasta kurvivauhdistani.”

Liisa on huolellinen tekijä, mutta topakkuutta työssä vaaditaan, ja itsenäisyyttä. Liisa vastaa itse työpäiviensä kulusta ja huolehtii esimerkiksi kaikki koulun ruokatilaukset.

Pienessä koulussa saa olla monena. Hän valmistaa rajoitetun ruokavalion oppilaalle erityisannokset koulun keittiössä itse.

”Meidän keittiö on aika hyvin varustettu, paremmin kuin monessa muussa koulussa, joissa on vain jakelukeittiöt. Täällä on liesi ja pieni uuni. Koulun välipala-valinnaisaineryhmä touhuaa keittiössä, ja silloin minä menen alta pois.”

Topparlan suuren, kolmikerroksisen, hyväkuntoisen koulun tulevaisuus on vaakalaudalla. Seinäjoen kaupunki on linjannut, että se lakkauttaa kaikki alle 100 oppilaan koulut.

Liisa Latva-Hoppala työskentelee Seinäjoen kaupungin ruoka- ja siivouspalveluissa. Kuva: Johannes Tervo

Esikoulu on jo siirretty kirkolle. Uutinen surettaa Liisaa, sillä hän on nähnyt pienen koulun hyvää tekevän vaikutuksen lapsiin.

Hänellä on kuitenkin tulevaisuudensuunnitelmia itselläänkin. Liisa aikoo opiskella työn ohessa restonomiksi.

”Olen nyt koulutukseltani kotitalousyrittäjä, merkonomi ja laitoshuoltaja. Lisäkoulutuksen myötä voisin joskus olla esimiestyössä”, Liisa suunnittelee.