Tämän John Waynen länkkärin karjapaimenet olivat jäädä ilman oikean rotuista karjaa – luova ratkaisu hämää katsojaa

Howard Hawksin ohjaama yhdysvaltalainen vuoden 1948 lännenelokuva Punainen virta ei ole suotta klassikkolänkkäri. Siinä on kaikkea, mitä lajityypiltä saattaa odottaa ja toivoa.

Karjapaimenet on luotu kulkemaan, naiset ikävöimään ja Amerikan alkuperäisväestö näyttäytymään vastustajana karjaansa ajaville lehmipojille. Karjalaumat ovat suuria ja preerioiden hiekka pöllyää niiden rynnistäessä eteen päin.

Todellinen klassikon aineosa on kuitenkin lännenelokuvien legenda John Wayne, joka tulkitsee karjatilan isännän Thomas Dunsonin roolin asiaankuuluvalla jäyhyydellä.

Yllättävämpi valinta elokuvaan ja Waynen hahmon adoptiopojan rooliin oli kuitenkin herkkä ja ilmeikäs Montgomery Clift. Sukupolvensa seksisymbolinakin pidetyn Cliftin kerrotaan olleen hermostunut näytellessään kokeneen länkkärilegendan Waynen rinnalla.

Waynella oli myös epäilyksensä ensirakastajan rooleja aiemmin näytelleen Cliftin soveltuvuudesta karskiksi lehmipaimeneksi. Ennakkokuulot kuitenkin hiljalleen karisivat kuvauksissa.

Longhorn on nimensä mukaisesti tunnettu pitkistä ja näyttävistä sarvistaan. Kuvassa Kärkölässä sijaitsevan Aliniityn tilan texas longhorn -lihanautoja vuonna 2021. Kuva: Jaana Kankaanpää

Merkittävä rooli karjanajosta kertovassa elokuvassa on tietysti myös itse karjalla.

Yhdeksi tuotannolliseksi haasteeksi muodostuikin oikean rotuisen karjan löytäminen teksasilaisille karjapaimenille. Elokuvan cowboyt Wayne ja Clift paimentavat Texas longhorn -routuista lihanautalaumaa.

Eri lähteet kertovat, että longhornit olivat elokuvan kuvaamisen aikaan lähes sukupuuttoon kuollut karjarotu.

Aikoinaan Yhdysvaltojen preerioilla käyskenteli parhaimmillaan jopa yli 10 miljoonaa longhornia. Kun vapaan preerialaidunnuksen sijaan nautoja alettiin pitää aidatuilla laitumilla, laski myös rodun suosio.

Rotu ehti lähes hiipua, kunnes sitä alettiin elvyttää 1920-luvulla Texasissa. Tämän myötä Teksas longhorn -rodun nimessä onkin mukana ”Teksas”.

Elokuvan kuvaushetkellä longhorn-rodun nautoja oli saatavilla kourallinen, vain muutamia kymmeniä yksilöitä. Karjanajokohtauksissa pitikin turvautua luoviin ratkaisuihin.

Kun ratkaisevissa kohtauksissa pitkäsarviset longhorn-naudat aseteltiin näkyvästi etualalle, taustalla suurempaa laumaa kerättiin muodostamaan hereford-risteytettyä karjaa. Tätä harjaantumaton silmä tuskin huomaa, mutta lehmiin perehtynyt voi yksityiskohdan äkätä.