Pian on aika kylvää kurkut – nappaa 7 niksiä onnistumiseen

Rapea ja miedonmakuinen kurkku (Cucumis sativus) on monen suomalaisen lempivihannes. Se on kuluvana vuonna myös Puutarhaliiton ja Kotimaiset Kasvikset ry:n valitsema vuoden HeVi, eli vuoden nimikkohedelmä tai -vihannes.

Kurkun kasvatuksesta on viime vuosina innostuttu myös muualla kuin Suomessa. Satoisa ja köynnösmäisesti kasvava vihannes mahtuu kasvamaan pieneenkin tilaan, joten siitä on tullut yksi nykypolven omatarveviljelyn suosikkilajeista.

Lyhyet minikurkut tuottavat satoa jo varhain. Ne sopivat hyvin myös ruukkukasvatukseen ja ikkunakurkuiksi. Kuva: Säde Aarlahti

Tänä keväänä puutarhaharrastajat eri puolilla Eurooppaa ovat innostuneet kokeilemaan kurkun kasvatusta ikkunalaudalla. Ikkunakurkun menestymiselle onkin hyvät edellytykset, jos käytettävissä on valoisa ja kookas ikkunanpieli, joka on suojassa keskipäivän kuumimmalta paahteelta. Parhaassa tapauksessa kurkunviipaleet aamupalaleivälle voi poimia suoraan aamiaispöydän äärestä.

Lähes kaikki kurkkuheimon kasvit ovat kotoisin trooppisilta tai subtrooppisilta seuduilta. Kurkku onkin lämmön ystävä, mikä on hyvä pitää mielessä, kun suunnittelee omaa kurkkutarhaa.

Ulkona kasvimaalla kurkun taimet menestyvät vasta, kun maa on lämmennyt 12–15 asteeseen. Kuva: Säde Aarlahti

Perinteisille avomaankurkuille varataan paikka kasvimaan lämpimimmästä ja tuulensuojaisimmasta kohdasta. Juurten lämmönsaantia on hyvä varmistaa muokkaamalla kasvatuspenkki matalaksi harjuksi, sillä harjussa multa lämpenee tehokkaammin.

Avomaankurkut istutetaan ulos vasta, kun maa on lämmennyt eikä hallasta enää ole vaaraa. Kurkku kuuluukin niihin kasveihin, jotka vanha kansa neuvoi siirtämään ulos vasta kesäkuun kymmenentenä päivänä. Etelä-Suomessa kurkku voidaan myös suorakylvää ulos kasvimaalle, joskin lyhyt taimikasvatus aikaistaa sadon kypsymistä.

Kurkku rakastaa kasvihuoneen lämpöä ja multavaa, ravinteikasta kasvualustaa. Kuva: Säde Aarlahti

Kotipihan kasvihuoneessa on helppoa kasvattaa satoa joko lyhyistä ja pehmeäkuorisista snack-kurkuista tai näyttävistä pitkäkurkuista, joiden hedelmät saattavat kasvaa jopa yli 30 sentin mittaan. Kasvihuoneessa kurkkua ei kuitenkaan kannata istuttaa kaikkein paahteisimmalle paikalle, sillä kookkaat lehdet haihduttavat auringossa runsaasti vettä.

Riittävä vedensaanti on kurkun kasvatuksen kulmakiviä. Myös kurkun ravinnetarve on reilunpuoleinen, joten kurkun kasvualustaan kannattaa keväällä sekoittaa riittävä määrä kompostia tai palanutta karjanlantaa. Lehtien eriasteinen kellastuminen kasvukauden aikana kertoo siitä, että ravinteita on ollut saatavilla liian vähän.

Ravinteiden puutokset näkyvät lehtien kellastumisena. Kuvassa kaliumin puute. Myös kylmä ­kasteluvesi kellastuttaa lehtiä. Kuva: Säde Aarlahti

Joskus kellastuminen voi kertoa myös kurkkua vaivaavasta taudista tai tuholaisten läsnäolosta. Etenkin sateisina kesinä kurkut kärsivät harmaahomeesta sekä härmästä. Niiden torjuntatarve vähenee, kun valitsee kasvatukseen taudinkestäviä lajikkeita. Taudin merkkien ilmestyessä kannattaa saastuneet lehdet leikata mahdollisimman nopeasti pois. Ilmankierron parantaminen lehvästöä karsimalla auttaa ehkäisemään tautien leviämistä.

Tuholaisista kurkkua vaivaavat muun muassa vihannespunkit sekä ripsiäiset. Vihannespunkkien ilmaantuminen on usein seurausta kuumista kesäpäivistä, jolloin ilma kasvihuoneessa on muuttunut kuivaksi. Torjunnassa tehokkaimpia keinoja ovat biologiset torjuntaeliöt sekä pyretriinipohjaiset torjunta-aineet.

Viidakkokurkku (Melothria ­scabra) ­kasvaa noin kolmimetriseksi ­köynnökseksi. Sen hedelmät ovat kuin minikokoisia vesimeloneja. Kuva: Säde Aarlahti

Jos tuttujen kurkkujen rinnalla haluaa kokeilla hieman eksoottisempien kurkkakasvien kasvatusta, kannattaa kokeilla vaikkapa viidakkokurkkua tai herkkuhyppykurkkua. Molemmista kasveista saa hyötytarhaan näyttävän kesäköynnöksen, joka venyy pituutta lähes silmissä.

Herkkuhyppykurkku (Cyclanthera pedata) sinkauttaa siemenensä ilmaan, kun hedelmä on täysin kehittynyt. Kuva: Jaula de Ardilla

Viidakkokurkun (Melothria scabra) hedelmät muistuttavat ulkonäöltään pikkuriikkisiä vesimeloneita. Niiden maku on kurkkumainen ja mieto, hieman tuttua kurkkua happamampi. Veikeät hedelmät tuovatkin ennen muuta hauskaa silmänruokaa kesän salaatteihin.

Herkkuhyppykurkku (Cyclanthera pedata) kasvattaa erikoisia, suippokärkisiä hedelmiä, joiden rakenne on kurkkua kovempi, mutta maku varsin kurkkumainen. Pieniä hyppykurkkuja voi syödä salaateissa sellaisenaan, suuremmiksi kasvettuaan niitä voi tarjoilla paistettuina wokeissa tai täytettyinä kesä­kurpitsan tapaan.