Ötököistä innostunut Darwin kantoi välillä kovakuoriaisia jopa suussaan

Moni meistä on keräillyt lapsena kaikenlaista ihmeellistä, mitä luonto tarjoaa. Simpukankuoret ja kauniit kivet tuskin herättävät kammotusta, mutta pikku tutkijan taskuihin kertyvät kovakuoriaiset eivät välttämättä ole talouden aikuisväestön mieleen.

Evoluutioteorian isänä tunnettu brittiläinen luonnontieteilijä Charles Darwin (1809–1882) oli jo lapsena melkoinen keräilijäsielu. Koulunkäynti ei tulevaa tiedemiestä kauheasti kiinnostanut, mutta nuoren Darwinin mielipuuhia olivat lintujen tarkkailu ja hyönteisten keräily.

Joskus pikku keräilijä löysi kerralla niin monta kiinnostavaa kovakuoriaista, että kädet loppuivat kesken. Silloin hän saattoi kantaa ötököitä suussaan.

Keräilyinto ei suinkaan laantunut Darwinin aikuistuttua, vaan vuonna 1831 parikymppinen Darwin lähti keräilijän unelmamatkalle HMS Beaglellä. Matkan suuntana oli Etelä-Amerikka ja matkan kesto peräti viisi vuotta.

Darwin käytti matka-ajan tehokkaasti hyödykseen ja keräsi tolkuttomat määrät kasveja, eläimiä ja fossiileja. Kun hän palasi kotimaahansa, hän kävi aineiston ja muistiinpanot läpi äärimmäisen tarkasti. Tämän systemaattisen työn pohjalta syntyi evoluutioteoria.

Luonnontieteellisten kokoelmien kerääminen ei suinkaan ollut yleistä kansanhuvia 1800-luvulla, mutta Darwinin kokoelma toimi innoittajana monille tuleville tieteentekijöille ja maallikkobiologeille.

Darwinin perusteellinen tutkimustapa ulottui myös kotipihan kastematoihin. 40 vuoden perusteellisen tutkimuksen aikana hän muun muassa esitti todisteet siitä, että madot muodostavat eloperäisestä jätteestä vähitellen multaa.