
Harjun perheen kotipuutarhasta kuuluu tyytyväinen kotkotus, kun parinkymmenen kanan ja kahden kukon kirjava parvi käyskentelee ympäriinsä kuopsutelleen kukkapenkkien ja kasvimaan mullissa makupaloja etsien.
”Puutarhatöitä ei tarvitse yksin tehdä. Erityisesti Orvokki-kana on kesy ja osaa tulla heti etsimään matoja kuokitusta mullasta”, kertoo Tuula Harju.
Kaikki, minkä ei haluta katoavan kanojen suuhun, suojataan puutarhassa verkoilla.
”Samat verkot suojaavat talvet pensaita rusakoilta ja kesät kasvimaata kanoilta.”
Kanojen matriarkka ja perheen lasten lemmikki on 11-vuotias Neito. Maatiaisrotuinen vanharouva hautoo edelleen sinnikkäästi pesällä, vaikka sen omista munista ei enää poikasia synny. Se on varma hautoja, toisin kuin osa kanoista, jotka unohtavat puolivälissä urakkaa hautomisen kesken tai sekoilevat pesissä.
”Se on juuri aloittanut kolmen viikon hautomisurakkansa, jonka aikana nousee pesästä vain syödäkseen. Silloin se saapuu ruokintapaikalle ylpeästi höyhenpukunsa pörhentäen, paikkansa ottaen.”

Kanalaumassa ikäneitoa arvostetaan. Se toimii luottohuoltajana lauman tipuille ja sillä on johtajan asema kukkojen rinnalla. Erityisesti siihen luotetaan vaaran uhatessa.
”Neito on ensimmäisenä varoittamassa lähestyvästä kanahaukasta tai muusta uhkasta”, Harju kertoo.
Muutamaa päivää aiemmin kanat olivat saartaneet puutarhan kutsumattoman vieraan tiiviinä rinkinä.
”Ne tuijottivat uteliaan mutta varovaisen näköisinä maassa matelevaa kyytä.”
Kana on kaikkiruokainen ja pistelee sammakot poskeensa mielihyvin. Se syö myös raatoja sellaisen eteen sattuessa.
Luonnosta ravintoa syövien kanojen munissa on oma vahva oranssi sävynsä, Tuula Harju mainitsee.
”Maussakin huomaa eron kaupasta ostettuihin muniin.”
Koska pihan ympärillä on suojaisa metsä, pedot ovat vaarana. Kanahaukka on muutamaan kertaan yrittänyt napata saalista laumasta.
”Ehdin itse väliin haukan hyökätessä. Yhdeltä kanalta se sai kaikki pyrstösulat mukaansa, mutta kana selvisi naarmuilla. Kanahaukka on toisinaan kyttäämässä kuusenlatvassa, mutta vahingoilta on säästytty.”

Lauman kanoista suurin osa on yli 3-vuotiaita. Tämän kevään tiput liikkuvat omana ryhmänään. Aikuiset kanat heittäytyvät mielellään reporankoina siivet levällään auringonpaisteeseen makoilemaan. Välillä ne ottavat hiekkakylvyn. Yhtäkkiä puskan takaa pöllähtää lyhyeen lentoon kuuluvasti rääkäisevä kana.
”Tuollainen ääni on merkki siitä, että kanalle tuli hätä, missä muut ovat”, selittää Harju. Samassa osa kanoista ryntää juoksujalkaa eksyneen luo.
”Ne kommunikoivat monin eri äänin keskenään. Emo ääntelee kuoressa vielä oleville tipuille jo hautomavaiheessa. Emo komentaa poikasia eri käskyillä, joista yksi saa tiput järjestäytymään riviin.”
Harjuilla kananpito lähti kesäkanoista kahdeksan vuotta sitten.
”Eihän niistä talven tullen hennottukaan luopua, joten rakennettiin autotalliin kanoille tilat.”