Bändin nimi löytyi ladon seinästä – ”Olemme kaupunkilaisen hipsteri-bändin vastakohta”
Karkkilan ja Vihdin maisemista ponnistava Koisjärven Disko tekee musiikkia hiipuvista taajamista ja haja-asutusalueiden arjesta.TilaajalleKarkkila
Ville Sihvonen, Tomi Wahlroos, Mikko Virta muodostavat maaseutumaisemissa viihtyvän Koisjärven Diskon. "Täällä pysyy toinen jalka turpeessa. Yksi ilta soiteltiin treenikämpällämme Vihdin Otalammella, niin peurat tuli kuuntelemaan kymmenen metrin päähän autotallista", Tomi Wahlroos kertoo. Kuva: Koisjärven diskoKoisjärven Diskon kappaleissa maaseutu ei ole nostalginen kulissi, vaan osa tätä päivää.
”Haja-asutusalueiden elämässä glamour on kaukana, mutta siinä on omanlaistaan arkista kauneutta. Tässä iässä sitä osaa myös nähdä ja arvostaa”, yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä Tomi Wahlroos toteaa.
Koisjärven Diskon musiikissa yhdistyvät suomirock, country ja arkirealistiset lyriikat. Wahlroosin mukaan kodin ikkunoista avautuvat maisemat vaikuttavat suoraan siihen, millaisia kappaleita yhtye kirjoittaa.
”Me olemme kaupunkilaisen hipsteri-bändin täydellinen vastakohta. Teemme musiikkia tekemisen ilosta ja juuri siitä näkökulmasta, että elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolella.”
Koisjärven Disko on julkaissut yhden albumin ja kymmenkunta singleä. Vuonna 2023 ilmestynyt Eveliina nousi pieneksi hitiksi ja pääsi Radio Suomen soittolistalle. Uusin single Kolmen päivän sänki julkaistiin juuri.
Kappale on hiljainen ylistyslaulu huomaamattomille keski-ikäisille miehille, joista on julkisuudessa usein tehty stereotyyppinen karikatyyri, jolle on sallittua nauraa.
Yhtye muistuttaa, että ilman näitä ”Seppoja” ja ”Reiskoja” Suomi pysähtyisi arkiaamuisin sekunneissa.
Koisjärven Disko perustettiin kymmenisen vuotta sitten. Alun perin sen piti olla ärhäkkä punkbändi, mutta musiikillinen suunta vaihtui, kun eräänä päivänä tuttu kaveri saapui treenikämpälle pedal steel -kitaransa kanssa.
”Pedal steel on maalaismusiikille hyvin tyypillinen soitin. Sen myötä biisit alkoivat löytää muotoaan. Ominainen soundimme ja identiteettimme löytyivät sitä kautta”, Wahlroos sanoo.
Wahlroos on syntyperäinen karkkilalainen. Hänen lisäkseen yhtyeen ydinryhmään kuuluvat vihtiläiset, laulaja Ville Sihvonen ja kitaristi Mikko Virta.
Wahlroos toteaa, että nämä kaksi Länsi-Uudellamaalla sijaitsevaa paikkakuntaa ovat jääneet monille melko tuntemattomiksi.
”Vihti on pinta-alaltaan laaja maatalousvaltainen kunta, jossa on paljon hevosia. Karkkila on taas pienempi teollisuuspaikkakunta. Jos miettii kärjistäen mentaalisia eroja, niin Karkkilassa vallitsee vasemmistomielinen duunariperinne, kun taas Vihdissä ollaan keskustalaisia maanviljelijöitä”, Wahlroos vertailee.
Nimensä yhtye otti ladon seinään maalatusta ”Koisjärven disko” -tekstistä, josta on tullut Lohjan Koisjärven kylällä kulttimaineen saanut nähtävyys. Teksti ilmestyi seinään jo 1970-luvulla, ja sitä on tiettävästi vahvistettu vuosien varrella.
”Koisjärven disko -teksti nauratti aina. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että siihen liittyy 1970-luvun yhteiskunnallinen rakennemuutos, kun maaseutu autioitui ja palvelut katosivat niin, että latokin kelpasi diskoksi.”
”Muistan paikan jo nuoruudestani, kun ajoimme Koisjärven kautta Ruisrockiin. Koisjärven disko -teksti nauratti aina. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että siihen liittyy 1970-luvun yhteiskunnallinen rakennemuutos, kun maaseutu autioitui ja palvelut katosivat niin, että latokin kelpasi diskoksi.”
”Se kehitys on jatkunut edelleen. Siksi ilmaus on yhä osuva. Huumoriaspektin taustalla on jotain riipaisevampaa, ja se miellyttää itseäni”, Wahlroos pohdiskelee.
Koisjärven Diskon jäsenet eivät ole ammattimuusikoita, vaan he tekevät musiikkia muun työn ohella.
”Suomessa musiikilla on vaikea elää, joten tämä on meille rakas harrastus. Musiikin tekeminen on jo itsessään arvokasta kulttuurityötä. Emme ole juuri miettineet taloudellista puolta, vaan sitä, että saamme äänemme kuuluviin edes jossain.”
Wahlroos on sivutoiminen valokuvaaja ja vastaa yhtyeen visuaalisesta ilmeestä sekä musiikkivideoista. Kiitosta saaneet videot on kuvattu pääosin Karkkilassa, joka tunnetaan vahvasta elokuvayhteisöstään. Pikkukaupungissa on myös kuvauksellisia paikkoja, jotka kertovat jo itsessään tarinaa.
Koisjärven Disko kuvaa videoita lähes nollabudjetilla. Suurimmat kulut saattavat syntyä siitä, kun vanhaa autoa lainanneelle henkilölle tarjotaan pullakahvit.
Wahlroosin mukaan Karkkilassa on vahva yhdessä tekemisen henki, ja ihmiset heittäytyvät rohkeasti mukaan. Videoissa on nähty paljon ensikertalaisia kameran edessä.
”Kerran mietin kuumeisesti, että mistä löytäisin nuoremman naisen seuraavana päivänä tehtäviin videokuvauksiin. Siinä samalla käveli vastaan etäisesti tuttu nainen. Kysyin häneltä puolileikilläni, että lähtisitkö mukaan videoon. Hän vastasi, että totta kai. Karkkilalainen mentaliteetti on siitä kiva, että ihmiset ovat tottuneet olemaan kulttuurijutuissa mukana.”
Koisjärven Diskon yleisö on enimmäkseen bändin ikäistä ja samantyyppistä elämää elänyttä. Yhtye esiintyy harvakseltaan, vaikka keikkakysyntää olisi enemmänkin. Bändillä ei ole virallista keikkamyyjää.
Wahlroosin mukaan harrastebändissä parasta on se, ettei kaiken tarvitse olla järkevää: toiset käyttävät rahaa golfiin, he kitaroihin. Suuria tulevaisuudensuunnitelmia ei ole.
”Meidän pitää malttaa pysyä itsemme näköisinä. Me olemme kaikki vanhan liiton manuaalimiehiä. Rumpalilla on vanha Volkkarin Kleinbus ja itselläni kesäautona Kupla. Digitalisaatio ei ole turmellut meitä vielä täysin”, Wahlroos nauraa.
Koisjärven Disko: Kolmen päivän sänki julkaistiin 14.8.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat