Maaseudun Tulevaisuuden uusi kolumnisti Annikka Hurme tarkastelee ruokaa ja ruokahuoltoa käytännön, tuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Kuva: Sanne Katainen”Lehmät eivät lopeta lypsämistä siksi, että markkina muuttuu” – Annikka Hurme haluaa kirjoittaa asioista, joita ruokakeskustelussa ei huomata
Annikka Hurme oppi jo lapsena, että ruoka ei ilmesty pöytään itsestään. Nyt Valion toimitusjohtaja ja Maaseudun Tulevaisuuden uusi kolumnisti tarkastelee ruokaa järjestelmänä, jonka pitää toimia myös kriisissä.TilaajalleValion pääkonttorin neuvotteluhuoneessa on hiljaista. Kattoikkunasta tuleva valo osuu pöytään, kun Maaseudun Tulevaisuuden uusi kolumnisti Annikka Hurme kaivaa laukustaan huulipunan. Korkki putoaa kilahtaen lattialle ja katoaa näkyvistä.
Kun haastattelu on ohi, palataan vielä kadonneeseen korkkiin.
”Se meni varmaan tuonne”, Hurme sanoo ja kurkistaa kaapiston alle. Korkkia ei löydy.
Sitten katsotaan yhdessä toisen kaapiston alle. Ei mitään. Myös seuraava pyörillä liikkuva kaappi työnnetään pois paikaltaan.
”Kyllä se täällä jossain on”, Hurme sanoo.
Lopulta korkki löytyy. Se on kiilautunut lähes näkymättömiin huoneen rakenteisiin.
Pieni episodi tuntuu kuvaavan yllättävän hyvin ihmistä, jolle ongelmien ratkaiseminen on olennainen osa työtä.
Hurme puhuu mielellään kokonaisuuksista, joiden pitää toimia tarkasti yhteen: energiasta, logistiikasta, aikatauluista ja tuotantoketjuista. Hän kertoo pitäneensä jo nuorena matematiikasta ja fysiikasta.
”Tykkään ratkoa ongelmia. Varsinkin silloin, kun mukana on vähän kilpailullisuutta. Pakohuoneetkin ovat hirveän kivoja.”
Ongelmien ratkaiseminen kuuluu Hurmeen mukaan niin työhön kuin vapaa-aikaankin. Kuva: Sanne KatainenRuokahuolto on ollut Hurmeen elämässä konkreettisesti läsnä jo paljon ennen elintarvikealaa. Hän on syntynyt ja kasvanut Helsingissä, mutta sielläkin ruoan tuotanto oli aiemmin paljon lähempänä arkea kuin nykyään.
”Mummollani oli 1940-luvun lopulla Pasilan viimeinen lehmä, Bruuna”, Hurme kertoo. ”Eikä kyse ollut mistään maatilasta. Isovanhempani asuivat Helsingissä puu-Vallilan asuintaloissa, joiden yhteydessä ihmiset pitivät vielä karjaa ruokahuollon turvaamiseksi.”
Myös Hurmeen isä ehti paimentaa sikoja nykyisen Kehä I:n tienoilla.
”Se tuntuu nyt aika uskomattomalta ajatukselta.”
Hurme sanoo joskus harmittelevansa sitä, miten kaukaiseksi ruoantuotanto on monelle muuttunut.
”Mummollani oli 1940-luvun lopulla Pasilan viimeinen lehmä, Bruuna”
”Helsingissä paukutellaan henkseleitä sillä, että ruoan hiilijalanjälki puolitetaan. Mutta kaupungissa ei tuoteta ruokaa – se tulee ihan muualta.”
”Elintarviketuotanto on tavallaan jatkuvaa virtausta. Energiaa kuluu paljon, raaka-ainevirrat liikkuvat ja tuotteet pitää saada nopeasti markkinoille. Ne eivät voi jäädä seisomaan.”
Alun perin Hurme ajatteli opiskelevansa sähkövoimatekniikkaa. Hän aloitti konetekniikan opinnot, mutta yksi aine muutti suunnan.
”Koneenpiirustus ei mennyt kovin hyvin”, hän sanoo naurahtaen.
Tie vei sitten elintarvike-ekonomian puolelle.
”Siitä se oikeastaan lähti.”
Tekninen ajattelutapa jäi kuitenkin pysyvästi osaksi tapaa hahmottaa asioita. Se näkyy myös siinä, mistä Hurme haluaa kirjoittaa.
Ensimmäisessä MT:n kolumnissaan hän kirjoittaa huonokuntoisten teiden vaikutuksesta ruokaketjuun.
”Moni ei ehkä ajattele, miten paljon esimerkiksi tieverkko ja teiden kunto vaikuttaa siihen, että raaka-aineet ja ruoka liikkuvat.”
Hurmeen näkemyksiä muovaavat vuosikymmenet elintarviketeollisuuden johdossa.
Myöhempiä aiheita ovat ainakin ilmastonmuutos ja ruokatuotannon tulevaisuus. Hurme sanoo turhautuvansa siihen, miten yksioikoisesti ruoasta puhutaan.
”Ravitsemussuosituksistakin on tullut vähän niin kuin ilmastosuosituksia. Ympäristönäkökulma korostuu välillä aika paljon.”
Silti hän ei puhu ilmastonmuutoksesta torjuvasti vaan pikemminkin käytännön kautta.
”Ilmastonmuutos lisää myös Suomen mahdollisuuksia tuottaa ruokaa. Siitä puhutaan aika vähän.”
Keskustelu kääntyy vuoteen 2014, jota Hurme pitää yhtenä suomalaisen elintarvikealan suurista vedenjakajista. Venäjän sotatoimista johtuneet pakotteet pysäyttivät viennin äkillisesti.
Hetken ajan Hurme miettii vastaustaan, tavallista pidempään.
Annika Hurme vakavoituu, kun keskustelu kääntyy elintarvikealan kriiseihin ja toiminnan tehostamiseen. Kuva: Sanne Katainen”Tilanne oli erityisen vaikea maitoteollisuudelle, koska tuotantoa ei voinut keskeyttää. Lehmät eivät lopeta lypsämistä siksi, että markkina muuttuu.”
Hurme muistaa edelleen, miten nopeasti tuotantoa jouduttiin järjestelemään uudelleen.
”Koko teollisuuden piti vaihtaa tuotantosuuntaa ehkä kahdessa tunnissa. Ihmiset venyivät ihan uskomattomiin suorituksiin.”
Yksi asia jäi hänen mieleensä erityisen tärkeänä: ”Raaka-ainetta ei hukattu.”
Hurmeen mukaan kriisi muutti koko alaa.
”Siitä seurasi taantuma ja sen jälkeen on jouduttu rakentamaan lisää tukijalkoja. Vaikka kaikkeen ei voi ennalta varautua, kriisi opetti, että tuotantoa pitää pystyä muuttamaan nopeasti.”
Rakennemuutokset jatkuvat elintarvikealalla edelleen.
Viime aikoina useita elintarviketehtaita on jouduttu lopettamaan. Hurme pahoittelee tilannetta erityisesti henkilöstön osalta.
”Tilanne on ikävä, mutta tuotannon tehostamista ei voi välttää.”
”Tilanne on ikävä, mutta tuotannon tehostamista ei voi välttää. Kuluttajat eivät osta tuotteita, jos niiden valmistaminen tulee liian kalliiksi. Siksi tuotannon on oltava mahdollisimman tehokasta.”
Hän puhuu paljon myös elintarvikkeiden ja niiden tuottamisen asemasta Euroopassa verrattuna muuhun maailmaan.
”On paljon asioita, joita ei voi ratkaista maakohtaisesti. Minua huolestuttaa, että EU hidastelee ja jää kiinni vanhaan samalla kun muu maailma, erityisesti Aasia ja Yhdysvallat, menevät vauhdilla eteenpäin. Kyse on tuotannosta, jalostuksesta ja koko toimintaa ohjaavasta lainsäädännöstä.”
Hurme näkee suomalaisessa elintarvikealassa myös paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
”Meillä on ollut hienoja innovaatioita: ksylitolia, Benecolia ja Gefilusta. Elintarvikeala ei ehkä ole osannut hyödyntää niitä samalla tavalla kuin vaikkapa lääketeollisuus hyödyntää uusinta tutkimusta.”
Gefilus on yksi suomalaisista elintarvikealan innovaatioista. Kuva: Markku Vuorikari”Emme ehkä ole osanneet kertoa kuluttajille riittävän ymmärrettävästi, mitä hyötyä uusista tuotteista oikeasti on.”
Ruokajärjestelmien, tuotannon ja kriisien rinnalla Hurmeen elämässä on toinen maailma: metsät ja suunnistuskartat. Puoliso kilpailee tavoitteellisemmin, muu perhe hieman rennommin.
”Minä saatan iltarasteilla poimia samalla sieniä”, Hurme kertoo.
Kilpailumatkoille on kuljettu ympäri Suomen. Vuosien aikana matkaa on tehty monella tapaa, aiemmin käytössä oli asuntovaunu ja nykyisin retkeilyauto.
”Sillä on helppo mennä ympäri Suomea suunnistamaan.”
Mökillä Hurme sanoo pitävänsä myös laiskottelusta. Perheellä on lisäksi pieni metsä, jota hoidetaan itse niin paljon kuin mahdollista.
Arkea ovat vuosien ajan rytmittäneet myös puolison työt puolustusvoimissa eri puolilla Suomea. Annikka ja lapset ovat asuneet koko ajan samassa kodissa, ja perhe on joutunut elämään kahden paikkakunnan arkea.
”Siinä on itsekin joutunut oppimaan ottamaan apua vastaan.”
”Ilman turvaverkkoja moni asia olisi ollut paljon vaikeampaa. Onneksi esimerkiksi isovanhemmat ovat auttaneet. Siinä on itsekin joutunut oppimaan ottamaan apua vastaan.”
Kun haastattelu alkaa lähestyä loppuaan, Hurme palaa vielä ruokakulttuuriin. Hänestä Suomessa puhutaan edelleen liian vähän siitä, mitä ruoka ihmisille merkitsee.
”Monessa eteläisemmässä maassa ruokaan panostetaan enemmän, ja ruoan äärellä vietetään aikaa ihan eri tavalla. Vaikka ruokaa toki Suomessa arvostetaan, sitä voisi arvostaa vielä paljon enemmän.”
Hurme puhuu ruoasta harvoin pelkkänä tuotteena. Useammin se näyttäytyy hänelle osana laajempaa kokonaisuutta: työnä, luonnonvaroina, logistiikkana ja kulttuurina.
Sama ajatus näkyy vapaa-ajallakin. Suunnistuksen ja mökkielämän lisäksi Hurme viihtyy kalassa.
”Olen aika etevä virvelöimään. Jo pienenä tyttönä isä otti minut mukaan kalaan. Nykyään saan vaapun osumaan tarkasti sinne kaislikon reunaan, jossa isoimmat kalat viihtyvät. Juuri sieltä olen saanut yli viiden kilon hauen.”
Suunnistus, mökkielämä ja kalastus ovat Hurmeelle tärkeä vastapaino työlle. Kuva: Sanne KatainenSamalla tavalla kuin kalastamisessa, myöskään työelämän projekteissa menestyminen ei Hurmeen mukaan ole sattumaa, vaan perustuu kokemukseen, tietoon ja kykyyn nähdä sellaista, mikä jää helposti piiloon.
Tätä kokemusta ja näkökulmaa hän aikoo hyödyntää myös kolumnien kirjoittamisessa.
”Nostan esiin asioita, joiden merkitystä ei aina huomata.”
Annikka Hurme on päättänyt jäädä eläkkeelle Valion toimitusjohtajan työstä vuoden 2026 lopussa. Valion uutena toimitusjohtajana aloittaa Matti Lehmus (DI, eMBA) 1.1.2027 alkaen.
Annikka Hurme työskentelee vielä vuoden loppuun Valion toimitusjohtajana. Kuva: Sanne KatainenAnnikka Hurme
Syntymävuosi: 1964.
Koulutus: elintarviketieteiden maisteri.
Työ: Valion toimitusjohtaja.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja aikuiset lapset.
Harrastukset: Suunnistus, leipominen, lukeminen, mökkeily ja koripallon heittely.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
