
”Olisihan se mahtavaa pukeutua yönsiniseen virkapukuun ja kiitää sinivalot vilkkuen pitkin maalaiskylän raittia. Tämä on unelma, jota olen tavoitellut jo kahteen otteeseen”, kertoo kärsämäkinen Anu Ahlholm, 58, unelmastaan.
Vielä ovet Poliisiammattikorkeakouluun eivät ole auenneet.
”En kuitenkaan luovuta. Poliisin riveissä tarvitaan myös meitä navetan kasvattamia tilannetajun mestareita.”
Anu sekä hänen miehensä Jari Ahlholm luopuivat maidontuotannosta vuonna 2023. Tilanpitoa jatkaa nyt heidän poikansa.
Sukupolvenvaihdoksen myötä navetta tyhjeni ja Johannes Ahlholm keskittyy lähinnä peltoviljelyyn, muun muassa kuminan ja härkäpavun viljelyyn.
”Ei luopuminen helppoa ollut, vaikka tila jäi todella hyviin käsiin. Taustalla oli vuosien kipuilu. Anelin moneen kertaan jatkoa ja alkuun sitä sainkin. Asia piti leipoa hyvin läpi, sillä minulle karjanhoito oli muutakin kuin pelkkä työ. Se oli todellinen elämäntapa”, Anu Ahlholm luonnehtii.

Maidontuotannon loppuminen merkitsi Ahlholmien elämässä uuden alkua ja työroolin muutosta.
”Olihan se omanlaisensa aikaloikka, kun emännän roolista siirtyy vieraan palkkalistoille. Tilatyöntekijänä saan kuitenkin edelleen tehdä sitä, mistä tykkään ja siinä sivussa opetella myös uutta. Näin jälkeenpäin rohkenen sanoa, että elämän polku ei nurmetu, vaikka tilanpito päätyykin.”
Anu Ahlholm ei pelkää haastaa itseään.
”Ajatuksissa pulppuaa kaikkea kivaa, mutta minut tuntien osa lukeutuu sarjaan ’mahdoton tehtävä’", Ahlholm paljastaa naureskellen.
”Pelkkä pitkän matkan juoksu ei kanna pitkälle, varsinkin jos lähdetään hakemaan paikkaa poliisikoulun riveistä.”
Viimeisen kymmenen vuoden ajan Ahlholmin tilan emäntä on ollut tuttu näky lenkkipoluilla.
”Juokseminen on mukavaa ja ajatuksia tasoittavaa ajanvietettä. Takana on kiitettävä määrä juoksukilometrejä ja muutama puolimaraton.”
Hän harmittelee, että urheilu jäi pitkäksi aikaa sonnan luonnin varjoon.
”Tämän hetkisessä elämäntilanteessa olisi monipuolisesta aktiiviurheilijan taustasta todella paljon hyötyä. Pelkkä pitkän matkan juoksu ei kanna pitkälle, varsinkin jos lähdetään hakemaan paikkaa poliisikoulun riveistä.”

Lypsyjakkaralta maijan rattiin on Anu Ahlholmin haave, joka syttyi vuoden 2025 syksyllä.
”Eräänä yönä laitoin paperit poliisikouluun vetämään. Pääsin saman vuoden marraskuussa oleviin fyysisiin testeihin, mutta tapaturma esti matkan Tampereelle.”
Toipumisen jälkeen hän päätti ottaa haasteen vastaan, ja osallistui puolikuntoisena kuluvan vuoden keväällä oleviin ensimmäisen vaiheen pääsykokeisiin.
”Odotetusti jäin jo juoksukokeessa rannalle, mutta päivä oli kuitenkin niin jännittävä, että halusin kokeilla vielä uudelleen.”
Vuoden 2026 kesä meni juoksuvauhtia hakiessa.
”Syksyn pääsykokeet sujuivat edelliskertaa paremmin, mutta 1 500 metrin juoksumatka meni edelleen 28 sekuntia liian hitaasti. Tulin kertaalleen maitojunalla kotiin, mutta luovuttaminen ei kuulu tapoihini.”
”Eräskin farmarikaveri sanoi, että 1 500 metrillä Anu ei saa rosvoa kiinni, mutta ainakin 20 kilometrillä venkula on napattu.”
Päätöstä jatkon suhteen Anu ei ole vielä tehnyt, mutta halu kokeiluun on kuitenkin vahvasti läsnä.
”Tukijoukkojen kannustamana vaaka on ainakin tällä hetkellä uusintakierroksen puolella. Myöskään rohkaisevista sanoista ei ole puutetta. Eräskin farmarikaveri sanoi, että 1 500 metrillä Anu ei saa rosvoa kiinni, mutta ainakin 20 kilometrillä venkula on napattu.”
Kahden kerran kokemuksella Ahlholm on päässyt jyvälle pääsykokeiden tarkoitusperästä.
”Ensimmäisen vaiheen fyysiset testit karsivat heti jyvät akanoista. Kuntopiiritaustalla on turha lähteä edes kokeilemaan, sillä valiojoukkoon pääsemiseksi vaaditaan erikoisjoukkoihin tarvittavia ominaisuuksia. Niinpä esimerkiksi armeija- tai urheilutausta helpottaa pääsylipun lunastamista.”
”Vuosien raskas fyysinen työ sekä jatkuva liike ovat luoneet hyvän pohjakunnon.”
Vaikka nopeutta uupuu, voimatesteissä entinen maatalousyrittäjä tulisi oletettavasti pärjäämään.
”Vuosien raskas fyysinen työ sekä jatkuva liike ovat luoneet hyvän pohjakunnon.”
Ahlholm näkee poliisintyössä ja maataloudessa yhtäläisyyksiä.
”Molemmissa ammateissa täytyy säilyttää toimintakyky myös silloin, kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. Arki maatalouden parissa on opettanut rautaista paineensietokykyä ja kykyä kohdata haasteita. Samaa kylmähermoisuutta ja ennakoivaa tilannetajua tarvitaan myös kenttäpoliisina.”
”Arki maatalouden parissa on opettanut rautaista paineensietokykyä ja kykyä kohdata haasteita. Samaa kylmähermoisuutta ja ennakoivaa tilannetajua tarvitaan myös kenttäpoliisina.”
Poliisin työtä ajatellen Ahlholm näkee suurimpana vahvuutenaan pitkän elämänkokemuksen sekä maaseutukulttuurin tuntemuksen.
”Pitkien välimatkojen maakunnissa poliisi kohtaa ihmisen nimenomaan heidän omalla kotikentällään. Ja juuri tämä ihmisten kohtaaminen ihmisenä on juurisyy siihen, että haluaisin toimia helposti kohdattavana kyläpoliisina. Rohkenenpa väittää, että juttua riittäisi ja puhumalla ratkottaisiin monet tilanteet.”
Vaikka pääsyä poliisikoulutukseen ei yrityksistä huolimatta irtoaisi, nainen sanoo löytäneensä itsestään aivan uudenlaisia vahvuuksia.
”En ole koskaan pelännyt haasteita enkä itseni haastamista, mutta nyt olen päässyt testaaman todellisen paineensietokykyni. Hetket mukavuusalueen ulkopuolella ovat opettaneet myös omien rajojen löytämisen.”
”En ole koskaan pelännyt haasteita enkä itseni haastamista, mutta nyt olen päässyt testaaman todellisen paineensietokykyni.”
Kaksi käyntikertaa pääsykokeissa ovat antaneet lisävahvistusta myös itsetunnolle.
”Kyllä! En sulje ovea tältäkään haaveelta. Saappaat saavat vielä hetken sotkeentua sontaan, mutta suunta on selvä. Yritän talven aikana kiriä sekunteja kiinni, käydä kuntosalin lisäksi myös voimistelusalissa ja opetella siinä sivussa heittämään myös sievän kuperkeikan.”