Tunnistatteko tämän: Mies antaa neuvoja, nainen myötätuntoa?

Vähäluminen pakkastalvi. Yli satavuotias talovanhus. Vesiputket jäätyy, jäätyy, jäätyy. Hermo kiristyy.

Ja sieltä se taas tulee: ”Ne putket kannattaisi vetää pintavetona, niin ne ei menisi jäähän.” Tämän lausuja on poikkeuksetta mieshenkilö.

Leuto ja luminen talvi. Kylätiet auraamatta. Kotipihaan johtava mäki peilijäällä. ”Sun kannattais hankkia nelivetoauto”, minulle kerrotaan. Mies kertoo.

Niin, kannattaisiko? Se ehkä riippuu keneltä kysytään. Jos kysytään esimerkiksi pankkitililtäni mitä minun kannattaisi, niin minun kannattaisi vain tehdä töitä seuraavat sata vuotta, eikä hankkia yhtään mitään.

Mietin usein, että kertovatko miehet myös toisille miehille mitä näiden kannattaisi tehdä? Ohjeistavatko autovalinnoissa ja kodin remonttihankkeissa? Vai kumpuavatko nämä hyvää tarkoittavat neuvot siitä, ettei naisen oleteta tajuavan, että vesi ei jäädy huoneenlämmössä, ja että neljä pyörää vetää paremmin kuin kaksi pyörää?

En ole miestenvihaaja. No hetkittäin olen, mutta yleensä vain silloin, kun minun ”kannattaisi” tai ”pitäisi” jotain.

Aivan tutkittuahan on, että miesten tapa osoittaa myötätuntoa on yrittää ratkaista käsillä oleva ongelma. Itse taas koen, että jos minä haluaisin juuri nyt suihkuun, mutta suihku on jäässä, putkien pintaveto ei ole ratkaisu ongelmaani, ellei sitä saada tehtyä kahden tunnin sisällä.

Yleisenä vinkkinä miehille kerrottakoon, että naiset osaavat kyllä ratkaista asioita itsekin. Tarvittaessa he osaavat myös pyytää neuvoja ja apua parhaaksi katsomiltaan tahoilta.

Se, mitä ongelmien hetkellä ehkä ollaan enemmän vailla, on vain kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sen ongelman kanssa. Pari myötätunnon sanaa ehkä, jos irtoaa. Vertaistukikin on aina tervetullutta, mutta neuvot mieluiten vain niitä kysyttäessä.

En halua yleistää, ja uskon, että myös naiset tekevät tätä samaa, toisilleen ja miehille. Itsellenikään ei ole aivan helppoa ottaa vastaan toisten ihmisten harmituksia, pettymyksiä ja huonoa tuulta.

Olen aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen, ja alan helposti miettiä, että mites me nyt tää fiksataan? Teen tätä silloinkin, kun minulla ei ole mitään rahkeita fiksata yhtään mitään, tai toisen ongelma ei ole edes fiksattavaa laatua.

On helpompaa yrittää toimia kuin vain olla läsnä toisen tunteille.

Naiset ovat kuitenkin yleisesti parempia olemaan läsnä ja osoittamaan myötätuntonsa sanoin ja elein.

Tänään mietin, että jos naisia usein ärsyttää se, että miehet alkavat ratkoa heidän ongelmiaan, miten miehet mahtavat kokea saman asian toisin päin?

Ärsyttääkö heitä se, että jos heidän mieltään painaa joku, nainen vain katsoo myötätuntoisesti ja nyökyttelee? Sanoo, että ”ymmärrän” ja ”voi että”. Koska eihän se mitään ratkaise.

Ehkä pitäisi puolin ja toisin yrittää nähdä tarkoitusperät toiminnan takana. Yrittää muistaa, että jokaisella on oma tapansa osoittaa myötätuntoa. Joskus se ei ole juuri se, mitä kaipasit, vaikka toinen teki kaiken, mitä siinä hetkessä osasi.

Nyökyttelyjen ja neuvojen tarkoitus on sama, olla hetki olemassa toista varten, ja sehän on elämässä parasta.