Perunanviljelijä Asko etsii mukavaa naista ja haaveilee uudesta traktorista

Loppilainen perunanviljelijä Asko Niemelä ajattelee ainakin neljä kertaa vuodessa, että jostain muusta hommasta jäisi paljon enemmän käteen työmäärään, investointeihin ja yrittäjäriskiin nähden.

”Toisaalta kyllähän tässä on pärjännyt. Sukupolvenvaihdoksesta on kohta 20 vuotta, ja hengissä ollaan edelleen”, hän naurahtaa.

Niemelän tila on sukutila, jonka ostivat Askon pappa ja mummu vuonna 1949. Sitä ennen se oli Sorrin talosta erotettu Jokilan lohkotila. Olohuoneen seinällä on kehyksissä maanmittarin piirtämä tiluskartta vuodelta 1920.

Peruskoulun jälkeen Asko lähti Järvenpäähän Uudenmaan maaseutuopistoon ja valmistui sieltä viljelijäksi. Sitten hän jatkoi Hyvinkäälle agrologilinjalle ja valmistui 1998.

Omana omistusaikanaan hän on ostanut lisää peltoa ja metsää, kun sitä on tullut sopivasti tarjolle.

Viimeksi hän hankki perunavarastolle kylmälaitteet, jotta pystyy toimittamaan perunaa kauppoihin ympäri vuoden. Aikaisemmin hän kuljetti perunoitaan vain tukkuun. Niemelän perunaa myydään muun muassa Forssan Prismassa.

”Traktoreitakin tekisi mieli vaihtaa, mutta ne ovat hullun kalliita. Oma uusin traktori on vuodelta 2009.”

Perunaa on 15 hehtaaria, ja hän viljelee myös viljaa ja kuminaa. Puimuri on Massey Ferguson 20, eli Sampon 690-malli mutta massikan teipeillä.

Varastoperunan lajittelu on pitkälti käsityötä. Rupiset ja vihertyneet menevät peuroille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viljelijäksi ryhtyminen ei Niemelää kaduta. Hän arvelee, että joka tapauksessa hän työskentelisi yrittäjänä, ehkä kuljetus- tai rakennuspuolella. Osaamista riittää moneen hommaan, ja työkalut pysyvät kädessä hitsipillistä lähtien.

Sen hän on päättänyt, että jossain vaiheessa hän jää kunnolla eläkkeelle. Sitten voisi vaikka vuokrata matkailuauton ja kierrellä kotimaata, tai matkustaa etelän lämpöön.

Kaikkein hienointa olisi, jos vierelle löytyisi kiva kumppani kotiarkeen ja reissuihin.

Nykyisissä hommissa parhaiten aikaa matkustamiseen on talvella tai sitten toukotöiden ja heinäkuussa alkavan perunannoston välissä.

Entisen puolisonsa kanssa Niemelä kävi kaupunkilomilla Euroopassa. Lappiin hän ei kaipaa, koska ei laskettele eikä juuri hiihdäkään.

Niemelän tilan perunaa menee sekä tukkuun että suoraan kauppoihin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viime syksynä Asko Niemelä oli kaveripariskunnan tupaantuliaisissa, ja illan mittaan tuli puheeksi Maajussille morsian -ohjelma.

Kaveri tarttui puhelimeen ja ilmoitti Askon mukaan. Tämä ei vastustellut, koska oli harkinnut asiaa joskus itsekin.

Sitten asiat etenivät nopeasti. Heti seuraavana arkipäivänä Askolle soitti ohjelman tuottaja. Muutamien haastatteluiden jälkeen hänelle ilmoitettiin, että hänet otettaisiin ohjelmaan mukaan.

Tammikuun alussa Niemelän tilalle tuli television kuvausryhmä maajussien esittelyjaksoa varten.

”Koko päivähän siinä meni. Kuvattiin tuossa hallilla, oli perunan kuskaamista, metsästystä ja muuta.”

Itse esittelyhaastattelu sujui Askon mielestä vähän kankeasti.

”Luottamustehtävissäni olen joutunut paljonkin puhumaan, mutta kun kamera tuotiin nenän eteen, en tuntenut oloani luontevaksi.”

Asko Niemelän apuna perunahommissa on yksi työntekijä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Vaikka Niemelän tila on sukutila, Asko suhtautuu mutkattomasti mahdollisuuteen, että joskus hamassa tulevaisuudessa tilan pellot voisi antaa vuokralle.

Sen jälkeen voisi ottaa vähän rennommin. Ehkä hän ehtisi takaisin Topenon Erän hirvijahteihin eikä pelkästään peurakyttyylle. Luonto kiinnostaa miestä muutenkin.

Tilalla hänellä on apuna toiminimellä tekevä työntekijä, jonka kanssa hän käy jänismetsällä.

”Yhtään jänistä emme ole hänen beaglelleen saaneet, mutta tilanteita on ollut”, Asko naurahtaa.

Niemelän yli 70-vuotiaat vanhemmat asuvat vajaan puolen kilometrin päässä talossa, jonka Asko rakensi 2000-luvun alussa. He auttavat edelleen perunannostossa, mutta kovin pitkiä päiviä poika ei henno heillä teettää.

Perunan lajittelusta, pakkaamisesta ja kuljetuksista Niemelä selviytyy työntekijänsä avulla. Kuskauksia kuorma- ja pakettiautolla on parina päivänä viikossa.

1950-luvun lopulla tilan metsä- ja peltotyöt tehtiin vielä hevosella. Kuvassa Asko Niemelän pappa Martti Niemelä ja Esa. Kuva: Asko Niemelän kotialbumi

Niemelän tilan perunanistutusta 60-luvun loppupuolella. Massey Ferguson 35:n ratin takana Hannu Niemelä ja istutuskoneen päällä Jenny ja Martti Niemelä. Kuva: Asko Niemelän kotialbumi

Parhaillaan Asko Niemelä jännittää, tuleeko maajussille kirjeitä ja minkä verran. Saamiinsa yhteydenottoihin hän on päättänyt suhtautua avoimin mielin.

”Toivon, että kirjoittaja kertoisi vähän itsestään ja taustoistaan ja siitä, miksi on kiinnostunut juuri minusta. Ja voisiko maalla asuminen tuntua omalta.”

Mitään ennakkokarsintaa hän ei mielessään tee. Iällä ei ole suurta merkitystä, ja morsianehdokkaalla voi vallan hyvin olla lapsia. Omia lapsia Niemelällä ei ole, mutta hän arvelee tulevansa heidän kanssaan toimeen.

Hän uskoo, että tässä elämänvaiheessa ymmärretään puolin ja toisin, että molemmilla on oma menneisyytensä.

”Ja jos uusi kumppani haluaisi vaikka laittaa sisustusta uusiksi, sitä vastaan minulla ei ole mitään.”

Kehystetty tiluskartta on piirretty yli sata vuotta sitten. Taustalla Onni-koira. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lopella Asko Niemelä on ollut reilusti yli toistakymmentä vuotta tuttu nimi kuntapolitiikassa. Pari vuotta hän oli jopa kunnanhallituksen puheenjohtaja ja viimeksi sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Sitten hän kyllästyi istumaan kaikki illat kokouksissa ja on luopunut luottamustehtävistä ainakin toistaiseksi.

Keskustan jäsen hän on edelleen eikä pidä mahdottomana, että joskus tekisi paluun politiikkaan, kenties yrittäisi jopa valtakunnantason vaikuttajaksi.

”Minua kiinnostaa maaseudun asioiden ajaminen, ei pelkästään maatalousyrittäjien asia. Maaseudun puolustajia tuntuu olevan koko ajan vähemmän.”

Niemelää surettaa, että kaikki halutaan keskittää isompiin keskuksiin.

”Maaseudulta alkavat puuttua kaikki palvelut, ja ne, jotka lähipalveluja kipeimmin tarvitsevat, ovat vanhuksia. Heillä elämä menee koko ajan hankalammaksi. Siinä vaiheessa, kun on vielä autot ja ajokortit, palveluiden ääreen pääsee kauempaakin.”

Luottamustehtävät kuntapolitiikassa ovat toistaiseksi jääneet. Kokousiltoja kertyi yksinkertaisesti liikaa. Kuva: Jaana Kankaanpää