Sinnikäs suomalainen papu päihittää soijan – nyt se on vihdoin löytänyt tiensä kuluttajan lautasille

Ei jumatsukka, kato nyt noita! hihkuu Juha-Pekka Aikola lumisen pellon laidalla. Tiaiset parveilevat puimatta jääneen härkäpapusoiron kimpussa. Ne ovat hoksanneet nokkia pavut talviruuakseen palkojen sisältä. ”Viljelymoka lisäsikin monimuotoisuutta!”

Huolimatta lumesta ja pakkasesta pavut palkojen sisällä ovat aivan kunnossa. ”Osoittaa kasvin kestävyyden.”

Aikola viljelee Yli-Pihanperän tilaa Kalannissa kolmannessa polvessa. Tilalla kasvatettiin alkuun sikoja, sittemmin viljeltiin vihanneksia. Kun Aikola jatkoi tilanpitoa, hän siirsi sen luomuun ja ennallistavaan viljelykiertoon.

”Pelkän vihannestilan kannattavuus olisi kuitenkin vaatinut lisäinvestointeja. Mietin, mitä lisäksi.”

Mitäs täältä löytyykään... Kuva: Stiina Hovi

Ratkaisu löytyi härkäpavusta. Tuosta sitkeästä, perisuomalaisesta kasvista, joka ei ole moksiskaan kylvöstä kylmään maahan eikä liioin viikkojen sateista. ”Ainoastaan pitkä hellejakso ei sovi sille. Mutta jos pellon vesitalous on kunnossa, kasvi kestää lähes mitä vaan.”

Koska Juha-Pekka Aikola on luonteeltaan varsinainen pellepeloton, hän ei tyytynyt vain viljelyyn. Vuonna 2014 hän ryhtyi kehittämään härkäpaputuotteita, jotka olisivat helppokäyttöisiä ja kuluttajaystävällisiä.

Syntyi Vihreä Härkä, kotimaista härkäpapua jalostava yritys. Alkutaival oli nihkeä, koska härkäpapu ei ollut vielä huudossa. Aikola törmäsi moneen epäluulon muuriin, mutta jatkoi sitkeästi.

”Uusiin makuihin tottuminen vie ihmisiltä aikaa. Samoin sopivien makuparien löytäminen. Mietipä vaikka jauhelihaa, jos et mausta ja paista sitä oikein – aika kauheeta!” hän sanoo. ”Ruokaa pitää osata tehdä, että se on maistuvaa. Mutta myös raaka-aineen täytyy olla hyvä.”

Lumen keskeltä löytyneessä palossa oli aivan kunnossa olevia härkäpapuja. Kuva: Stiina Hovi

Aikola viljeli alkuun itsekin härkäpapua, mutta huomasi, etteivät yhden tilan kiertoviljelyssä tuotetut määrät riitä: siispä ostamaan papua muilta viljelijöiltä. Nyt ringissä on viisi tilaa, jotka ovat sitoutuneet regeneratiiviseen eli ennallistavaan viljelyyn.

Aikola pallottelee kokemuksia muiden viljelijöiden kanssa, miten saadaan härkäpavusta paras sato.

”Yhtenä vuonna pellolla kasvaa härkäpapua, seuraavana viljaa ja kaksi seuraavaa vuotta maa saa levätä nurmella”, hän antaa esimerkin.

Typensitojakasvina härkäpapu myös hoitaa maata, sen juuristo on täynnä typpinystyröitä. Satoa voi tulla jopa 6000 kiloa hehtaarilta, mikäli vesitalous on kunnossa.

Juha-Pekka Aikola on alun perin koulutukseltaan ekonomi. Sitten hän kävi Tuorlan maatalousoppilaitoksen, työskenteli Hankkija Maataloudessa useita vuosia, vitamiinitehtaassa markkinointipäällikkönä ja kävi vielä päälle elintarviketuotantokoulutuksen.

”Tässä työssä voi yhdistää niitä kaikkia. Ala on kiinnostava, mutta pahuksen vaikea.”

Elanto tulee pelloilta, metsistä ja härkäpaputuotteista. Aikola tuntee sekä viljelijän arjen että elintarvikeketjun kommervenkit. ”Moni ei usko, kuinka vaikeaa pienen tekijän on päästä markkinoille, vaikka ihmiset tykkäisivät tuotteista miten paljon hyvänsä.”

Yli-Pihanperän tila on Juha-Pekka Aikolalle työpaikka, jossa hän viettää 2–3 päivää viikossa. Muutoin hän asuu perheineen Kaarinassa. Liedossa on Vihreän Härän varasto, jossa Aikola pakkaa tuotteet omin käsin.

”Seuraava vaihe olisi investoida koneisiin, mutta se on kallista. Tuotantomäärien pitäisi olla valtavia”, hän sanoo. ”Isoimmat investointini eivät ole koneissa, vaan reseptiikassa, osaamisessa ja verkostossa.”

”Suomessa on muutama megaluokan elintarviketuottaja, joitain kymmeniä keskikoon yrityksiä ja sitten valtava määrä pieniä firmoja. Skaala on laaja.”

Hippu-härkäpapuhiutaleet ovat valmista sellaisenaan vaikkapa puuroon tai jugurtin päälle. Ne käyvät myös leivontaan. Kuva: Stiina Hovi

Aikola teettää Vihreän Härän tuotteet useammalla alihankkijalla. ”Yhden miehen ei ole järkevää tehdä itse kaikkea. Minulla on iso verkosto täynnä eri alojen osaajia viljelijöistä koneistajiin ja raaka-ainejalostajista keittiömestareihin. Siten pystyn itse keskittymään olennaiseen eli härkäpaputuotteiden kehitykseen ja markkinointiin.”

Vihreä Härkä -nimen alla tuotteita myydään kuluttajille. Aikolan asiakkaina on myös paljon ruoka-alan yrityksiä. ”Heidän kanssaan teen muun muassa tuotesuunnittelua.”

Härkäpapu on ilmastovaikutukseltaan ylivoimainen soijaan verrattuna, kauran luokkaa. ”Soijalle on tehty kunnon viherpesu, vaikka se rahdataan toiselta puolen maailmaa ja metsät hakataan soijapeltojen tieltä”, Aikola puuskahtaa. ”Silti ihmiset tarttuvat kaupassa mieluummin soijapakettiin.”

Hän luo katseensa kauppaan: ”Kuluttaja ostaa sitä, mitä hänelle markkinoidaan.”

Ylhäällä vasemmalta härkäpapurouhetta, paahdettua rouhetta, RegeBö-snackseja. Alhaalla vasemmalta härkäpapujauhoa, Hippu-hiutaleita ja härkäpapupastaa. Kuva: Stiina Hovi

Kelkka on kuitenkin kääntymässä. Ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän ruuan alkuperä ja kotimaiset vaihtoehdot – myös kasviproteiinin kohdalla. ”Mutta maun ja laadun on oltava niissäkin kohdallaan.”

Koska Aikola tietää nykyihmisten kiireet, hän on kehittänyt useita tuotteita, joita ei tarvitse haudutella. ”Esimerkiksi härkäpapuhiutaleita voi ripotella jugurtin päälle, sämpylätaikinaan tai puuroon. Ja esikypsennetty rouhe kypsyy nopeasti, samoin pasta.”

Aikolan ylpeys on itse kehitetty uutuus: Rege Bö-härkäpapusnacksit. Paahdetut ja maustetut härkäpavun puolikkaat ovat terveellinen, kotimainen vastine suolapähkinöille.

”Rege viittaa regeneratiiviseen viljelyyn. Tähtäin on seuraavaksi viennissä, joten piti keksiä ulkolaiseenkin suuhun sopiva nimi”, Aikola valaisee.

Parhaillaan hän etsii sopivaa yhteistyökumppania. ”Toiminta on skaalattavissa, joten laajeneminen ei ole ongelma.”

Aikola peräänkuuluttaa yhteishengen merkitystä myös elintarvikepuolelle.

”Suomessa on paljon hevibändejä, jotka menestyvät ulkomaita myöten. Niistä ollaan ylpeitä, fanitetaan. Toivoisin, että ruokamaailmassa olisi sama, kannustettaisiin tekijöitä, eikä huudeltaisi sivusta, että et voi tehdä noin. Meillä on maa täynnä upeita tuottajia, jotka ansaitsisivat tulla tunnetuiksi.”

”Siitä saataisiin ruokapuolellekin samaa eteenpäin menevää alkuvoimaa, joka hyödyttäisi meitä kaikkia kansantaloutta myöten.”