Aluksi tuhahtelin, mutta nyt olen hurahtanut tähän laitteeseen

Meikäläistä ei ole siunattu kummoisella kiinnostuksella ruuanlaittoa kohtaan. Vielä vähemmän olen vuosien varrella innostunut erilaisista keittiön vempeleistä.

Huushollissani on toki nähty vohvelirauta, yleiskone, lihamylly ja sauvasekoitin. Kattoni alla asuneet ovat niitä halunneet ja vakuuttaneet, että aamiaispöytä notkuu tuoreista vohveleista, pullataikinat valmistuvat kuin itsestään ja mikään ei vedä vertoja itse jauhetulle jauhelihalle.

Kun en itse innostunut, laite toisensa jälkeen pölyttyi keittiön kaappien pimennoissa. Ainoastaan sauvasekoitin oli kovassa käytössä yli 20 vuotta sitten, kun soseutin jälkikasvulle ensimmäisiä kiinteän ruuan annoksia.

Nyt on kuitenkin löytynyt laite, jota sekä minä että ruokakuntani toinen jäsen käytämme ahkerasti. Voin jopa sanoa, että pieni kokeileva ruuanlaittaja on alkanut nostaa päätään jossain syvällä sisimmässäni.

Tämä vehje on airfryer, joka tunnetaan myös nimillä kiertoilmakypsennin, ilmafriteerauskeitin tai ilmafriteeraaja.

Aluksi tuhahtelin lähipiirini moisesta laitteesta innostuneille. Mieleni alkoi muuttua, kun kyläpaikoissa sain nauttia kaikenlaisia kokkauksia. Kysyessäni, miten ne oli valmistettu vastaus alkoi olla: airfyrerillä.

Perusteellisen pohdinnan, pitkällisten teknisten tietojen vertailun ja syvällisten keittiön pöydän ääressä käytyjen keskustelun jälkeen teimme päätöksen: meillekin tulee airfryer.

Sen piti olla riittävän pieni pieneen kotitalouteemme, mahduttava olemaan aina keittiön työtasolla ja osien oli oltava tiskikoneen kestävät.

Sellainen löytyi ja hurahdin. Nyt on kokattu perinteisten ranskalaisten lisäksi muun muassa erilaisia lämpimiä voileipiä, pannukakkua ja perunalastuja. Seuraavaksi vuorossa ovat sämpylät.

Ruuanlaittaminen onkin mukavaa, kun löytyy itselle mieluinen laite.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.