

Baselin Euroviisuissa kilpailee poikkeuksellisesti kaksi suomalaista esiintyjää. Suomea edustaa Erika Vikman laulullaan Ich komme ja Ruotsin edustajana on vöyriläinen KAJ-yhtye kappaleellaan Bara bada bastu.
Ruotsi esiintyy ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 13. toukokuuta ja Suomi toisessa semifinaalissa 15. toukokuuta.
Suomenruotsalainen KAJ-yhtye on Euroviisujen selkeä ennakkosuosikki humoristisella saunarenkutuksellaan ja myös Erikan odotetaan taistelevan kärkisijoista.
Euroviisujen semifinaalit ja finaali nähdään suorina lähetyksinä Ylen kanavilla, mutta ohjelmatarjonnassa on tarjolla muutakin herkkua viisufaneille.
Radio Suomi etsii kaikkien aikojen euroviisua keskiviikkona 14.5. Erika Vikmaniin ja KAJ-yhtyeeseen voi tutustua erillisissä dokumenteissa.
Ehkä kiinnostavin viisujen oheisohjelmista on kolmiosainen dokumenttisarja Euroviisut: sotaa ja lovee. Ohjelma kertoo maailman suurimman musiikkitapahtuman poliittisesta puolesta.
Radio Suomi etsii kaikkien aikojen euroviisua suorassa lähetyksessä.
Ensimmäinen Euroviisujen laulukilpailu järjestettiin vuonna 1956 teknisenä kokeiluna.
Isäntämaa Sveitsi voitti ensimmäiset Luganossa pidetyt Eurovision laulukilpailut. Osallistajamäärä oli vielä pieni, sillä Sveitsin lisäksi Euroviisuihin osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta.
Euroviisuhistorioitsija Dean Vuleticin mukaan jo ensimmäisissä Euroviisuissa otettiin poliittisesti kantaa.
”Länsi-Saksan edustaja oli juutalainen, holokaustista pelastunut Walter Andreas Schwarz. Länsi-Saksa halusi näyttäytyä modernina, suvaitsevana maana, joka otti etäisyyttä natsimenneisyyteensä”, Vuletic sanoo dokumentissa.
Euroviisujen pääjohtaja Martin Österdahl muistuttaa, että laulukilpailulla ei ollut alun perin poliittisia tavoitteita. Yhteiskunnalliset ja kaupalliset viestit on kielletty järjestäjän taholta, mutta Euroviisuja käytetään silti myös poliittiseen protestointiin.
Tämä on ymmärrettävää, koska musiikkitapahtuma kerää televisioruutujen ääreen liki 200 miljoonaa ihmistä.
”Länsi-Saksa halusi näyttäytyä modernina, suvaitsevana maana, joka otti etäisyyttä natsimenneisyyteensä.”
Esimerkiksi vuonna 1974 Euroviisuissa nähtiin paljon poliittisia viestejä. Kommunistisen Jugoslavian laulu ylisti elinolojen kohenemista maassa toisen maailmansodan ja miehityksen jälkeen.
Italian yleisradioyhtiö kieltäytyi esittämästä maansa viisukappaletta, koska laulun pelättiin vaikuttavan äänestykseen avioeron sallivan lain kumoamisesta. Kappale jankkasi viestiä: Pysykää avioliitoissanne!
Samaan aikaan Hollannissa keskusteltiin kannabiksen laillistamisesta ja maan viisukappaleen tulkittiin viittaavan pössyttelyyn.
Neuvostoliiton hajottua Länsi-Eurooppa toivotti Venäjän mukaan viisuihin, mutta jännitteet näkyivät vuodesta toiseen. Esimerkiksi Ukrainan viisuvoittaja Ruslana toimi aktivistina ja myöhemmin poliitikkona venäläistä vaikutusvaltaa vastaan.
2016 Venäjän ennakkosuosikki jäi pronssille, ja voiton vei Ukrainan edustaja poliittisena pidetyllä kappaleella. Laulu 1944 kertoi tataarien karkotuksesta Krimiltä toisessa maailmansodassa ja viittaa myös Venäjän tekemään Krimin miehitykseen.
Venäjän ulkoministeri ärähti viisusta ja uhkasi Venäjän laulavan seuraavaksi Syyrian diktaattorista. Ukraina ei puolestaan päästänyt Venäjää Kiovan viisuihin 2017.
Euroopan yleisradiounioni antoi 2022 Venäjälle porttikiellon laulukilpailuun maan hyökättyä Ukrainaan.
Sen sijaan Gazassa sotaa käyvää Israelia ei ole suljettu musiikkitapahtumasta, minkä takia Ruotsin Malmössä nähtiin viime vuonna Euroviisuja vastustavia isoja mielenosoituksia.
Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén kertoo dokumentissa, että yhtiötä syytettiin jopa lasten murhaamisesta, kun Suomi ei boikotoinut Malmön Euroviisuja.