Makumatka ravintolaan voi maksaa ulkomaanmatkan verran – muistot säilyvät kuitenkin yhtä vahvoina

Muistan vieläkin illallisen vuodelta 2021. Olimme juhlistamassa syntymäpäivääni puolisoni kanssa pienessä ravintolassa, joka tarjoili 12 ruokalajin menun sesongin kotimaisista raaka-aineista. Juomaksi tarjottiin alkuviinejä ja muutama kotimainenkin vaihtoehto löytyi joukosta.

Muistan illalliselta erityisesti lähes täydellisen tartarin, mutta hyvin myös pöydän, jossa istuimme. Muistan myös seinällä olleet taulut sekä hyllyillä pinotut kuivayrtti- ja säilykepurkit.

Illallinen kuljetti meidät pellolle, metsään, tuntureille ja meren sekä järvien rannoille. Ilta oli todella hauska ja ruoka sekä palvelu erinomaista. Tätä illallista olemme muistelleet vielä vuosien jälkeenkin lämmöllä – vaikka hintaa koko illalle taisi tulla yhteensä yli 400 euroa.

Makumatkat ovat matkoja siinä missä ulkomaanmatkatkin. Itse olen suhtautunut ravintolaillallisiin juuri tällä tavalla.

Haluan tukea mahdollisimman paljon yksityisyrittäjiä, jotka kokkaavat sydämellään ruokaa kiinnittäen huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Paikallisille raaka-aineille ja tuntien valmistelulle tulee luonnollisesti hintaa, mutta niin tulisi matkalle etelän lämpöönkin. Matkan hintaa ei jälkikäteen enää tule mietittyä, mutta itse reissu, oli se sitten makujen maailmaan tai nähtävyyksien pariin, jää muistoihin.

Ihmisen maku- ja hajumuistot ovat äärimmäisen vahvoja. Makumuistot kulkevat mukanamme läpi elämän. Ikääntyneet voivat päästä helposti lapsuuteensa tuttujen ruokien kautta, ja toki näin nuoremmalla iälläkin tietyt maut vievät samoihin maisemiin.

Kesäkeiton tai paistetun kuhan kautta pääsen itse suoraan mamman kesäiseen keittiöön, jossa puuhellan rätinä täydensi jo kuuman tuvan tunnelmaa. Jälkiruoaksi oli mansikkatorttua tai tuoretta pullaa. Toinen mammani ja edesmennyt pappani tulevat taas hetkessä mieleen, kun aistin lihapadan tuoksun kerrostalon rapussa.

Tietysti lomamatkoihin on hyvä yhdistää myös paikallinen ruoka, jolloin muistoja syntyy parhaimmillaan tuplaten. Tämä kannattaa muistaa myös Suomessa matkatessa, vaikka monella voi lomamökin keittiö tulla tutuksi. Ilta lähiravintolassa tuo kuitenkin mukavaa vaihtelua ja tukee myös paikallista yrittäjää.

Toki muistoja voi rakentaa myös tutun grillin ääressä tai vierestä nostettujen, pannulla tirisevien kalojen äärellä. Tärkeää olisi luoda ruokailusta yhteinen ja mukava kokemus. Ruoka yhdistää meitä ja tarjoaa myös nuoremmille tärkeää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Itse suosittelen makumatkalle lähtöä, eikä siihen tarvita fine dining -ravintolaa. Ulkona syöminen yhdistää ja luo muistoja, jotka kestävät läpi elämän. Samalla tuet rautaisia ammattilaisia, jotka saavat toteuttaa hienoa ammattiaan. Parasta on, kun tuottajat ja ravintolat kohtaavat ja saavat meidät nauttimaan kotimaisista antimista täysin uusilla tavoilla.