Haulle on tärkeää, ettei vedenpinta vaihtele kovin paljon kudun aikana. Kuva: Kimmo Haimi
Näin matalat vedet vaikuttivat kalojen kutuun – yhden lajin poikaset voivat kesällä olla pulassa
Vedenpinnat ovat alhaalla jo toista kesää. Osa kalalajeista sopeutuu siihen paremmin kuin toiset.Tilaajalle
Ahven pitää lämpimistä vesistä. Kuva: Juho RahkonenKalakanta on tänä keväänä joutunut lisääntymispuuhiin, kun vedenpinnat ovat poikkeuksellisen matalalla.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tapio Keskinen tuntee omakohtaisesti Päijänteen hyvin. Siellä esimerkiksi vedenpinta on nyt selvästi keskimääräistä alempana, ja syys-lokakuuhun mennessä sen ennustetaan tippuvan lisää 30 senttiä.
Hieman yllättäen vedenpinnan korkeus vaikuttaa kudun onnistumiseen melko vähän.
”Tärkeintä on, että kudun aikana ja välittömästi sen jälkeen ei tapahdu suuria muutoksia – ja vedenpinnathan ovat olleet alhaalla jo viime kesästä saakka.”
Sen sijaan esimerkiksi voimakkaat kevättulvat voivat erehdyttää haukia kutemaan paikkoihin, joissa kutu lopulta jäisi kuiville. Nyt sitä vaaraa ei ollut.
”Muikku puolestaan kutee syvällä ja siikakin riittävän syvällä, joten niillekään nykyisestä vesitilanteesta ei ole haittaa.”
Samaa mieltä on kalatalouden ja viestinnän erityisasiantuntija Tapio Gustafsson Kalatalouden keskusliitosta.
Kalat ovat toki paikkauskollisia, mutta eivät jääräpäisyyteen saakka. Vanha kutupaikka 20 sentin syvyydessä voi nyt olla pelistä pois, mutta jokin muu kohta järveä on voinut muuttua ihanteelliseksi lisääntymispaikaksi vedenpinnan laskun ansiosta.
Toisaalta taas jollain järvellä se kaloille tuttu matala vesialue on ehkä jäänyt kuiville, ja rannan muotojen vuoksi tarjolla onkin vain syvää vettä. Tämän vuoksi mäti ja poikaset voivat joutua selviämään saalistajilta aiempaa syvemmässä ja mahdollisesti myös suojattomammassa paikassa ilman vesikasvien antamaa suojaa.
”Silti suuressa kuvassa ei ole kovin isoa merkitystä, jos jokin lahden pohjukka vaikkapa Saimaalla jää kuiville. Pienessäkin järvessä kalakanta kestää jopa kudun epäonnistumisen jonain vuonna – kyseessä on vain yksi vuosi, ja kalat elävät yleensä pidempään.”
Jokin kutupaikka voi olla pelistä pois, mutta jossain muualla on voinut syntyä uusia.
Gustafssonin mukaan poikasten tulevalle kehitykselle ratkaisevan tärkeää on lämpö.
”Kalat viihtyvät lämpimässä, erityisesti kuha ja ahven. Mitä lämpimämpää, sitä vahvemmiksi ne kasvavat ennen talvea.”
Sen sijaan taimenten poikasille hellekaudet voivat olla kohtalokkaita, jos vedenpinta on matalalla.
”Matalissa koskissa ja purossa vesi lämpenee nopeasti. Kriittiseksi taimenten poikasten selviytyminen muuttuu, jos vesi lämpenee yli 20 asteen eivätkä ne pääse etsimään syvempiä paikkoja”, pohtii Gustafsson.
Maa on nyt sen verran kuiva, että normaaliin vedenpintaan ei päästä enää edes sateisen kesän sattuessa.
”Päijänteen seudulla satoi viime viikolla yhtenä päivänä 12 milliä, ja silti ojat olivat aivan kuivia”, toteaa Keskinen.
Peruskalat porskuttavat vähilläkin vesillä silti hyvin, jos veden laatu on hyvä.
Rehevissä, matalissa vesistöissä kalakanta voi olla ensi talvena kovilla, jos vesistöjen pinta pysyy matalana. Avovesiaikaan happea liukenee veteen ilmasta riittävästi, mutta talvella jääpeite estää sen ja mikrobit käyttävät kuollutta kasvimassaa hajottaessaan pahimmillaan kaiken hapen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat