Elokuvien uusi 4K-aikakausi näyttää ällistyttävän hyvältä – pitääkö siis lempielokuvat ostaa uudelleen?

Vielä isoisän aikaan elokuvat piti katsoa teatterissa silloin, kun niitä esitettiin. Sitten televisio toi elokuvat koteihin. Mutta yksi asia ei muuttunut: elokuva piti katsoa silloin kun se lähetettiin.

VHS-kasetti yleistyi 1980-luvulla, ja silloin kotikatselu muuttui pysyvästi. Nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollista rakentaa oma elokuvakirjasto ja katsoa suosikkielokuvia silloin kun itse halusi.

Se oli suuri vallankumous, vaikka kasettien käytettävyys ja kuvanlaatu oli tämän päivän näkökulmasta hyvin vaatimaton.

VHS-kasetti muutti kotikatselun ja tallentamisen pysyvästi. Osmo Oja-Kaukola on tallentanut kansanmusiikkiesityksiä videokaseteille jo 40 vuoden ajan. Kuva: Johannes Tervo

1990-luvun lopulla DVD muutti tilanteen täysin. Ero kuvanlaadussa näkyi tavalliselle katsojallekin heti: kuvassa ei ollut enää videokaseteille tyypillistä huojuntaa, kohinaa ja epätarkkuutta.

DVD:n tarkkuus, 720 × 576 pikseliä, näytti aikansa televisioissa erinomaiselta. Elokuvien ystävien hyllyihin alkoi kertyä satojen levyjen kokoelmia.

Sitten televisiot kasvoivat nopeasti. Suuret taulutelevisiot paljastivat armottomasti DVD:n rajat. Kuva alkoi näyttää pehmeältä ja suttuiselta etenkin suurilla ruuduilla.

Blu-ray vastasi ongelmaan nostamalla tarkkuuden Full HD -tasolle eli 1920 × 1080 pikseliin. Kun Blu-ray saapui markkinoille vuonna 2006, ero DVD:hen oli välittömästi havaittavissa: kuva oli terävämpi, värit puhtaammat ja ääni parempi.

Moni elokuvien ystävä osti suosikkinsa uudelleen. Samat klassikot siirtyivät hyllyyn nyt sinisissä Blu-ray-koteloissa.

Samaan aikaan suosiotaan kasvattavat suoratoistopalvelut muuttivat koko elokuvabisneksen. Netflixin, Disney+:n ja muiden palveluiden piti tehdä fyysisistä levyistä tarpeettomia.

Aivan näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kaikkia elokuvia ei löydy suoratoistosta, ja osa katoaa palveluista nopeasti lisenssisopimusten päättyessä. Elokuvien ystävälle fyysinen levy tarkoittaa edelleen pysyvyyttä: elokuva säilyy omassa hyllyssä eikä riipu palvelun valikoimasta tai internetyhteydestä.

Nyt areenalle on tullut jälleen uusi peluri: 4K UHD -formaatti. Sen tarkkuus on 3840 × 2160 pikseliä eli nelinkertainen Blu-rayhin verrattuna. Pitääkö elokuvan ystävän nyt jälleen ostaa kaikki elokuvat uudelleen?

Vastaus kysymykseen on monisyinen. 4K-levyissä on nimittäin muuttunut muukin kuin pelkkä tarkkuus. Monissa julkaisuissa HDR-kuvatekniikka tuo väreihin, kontrastiin ja yksityiskohtiin aivan uudenlaista syvyyttä.

Erityisesti klassikkoelokuvat hyötyvät huolellisista 4K-restauroinneista. Filmille kuvatut vanhat elokuvat sisältävät usein enemmän yksityiskohtia kuin DVD- tai Blu-ray-versioissa on koskaan nähty.

Jos siirtymä tapahtuu suoraan DVD:stä 4K:hon, ero voi olla lähes järisyttävä suurella televisiolla.

Silti 4K tuskin koskaan tulee olemaan samanlainen massailmiö kuin DVD aikanaan oli. Levyjen hinnat ovat korkeita, usein 30–40 euroa kappaleelta, ja valikoima on edelleen varsin rajallinen.

Julkaisuja tulee etenkin uusista suurista Hollywood-elokuvista ja tunnetuista klassikoista, mutta esimerkiksi kotimaisia elokuvia löytyy 4K-muodossa hyvin vähän.

Kaikkea ei myöskään tarvitse ostaa uudelleen. Tavallinen Blu-ray tarjoaa edelleen erittäin hyvän kuvanlaadun, eikä ero 4K:hon ole kaikissa elokuvissa tai kaikilla televisioilla valtava.

Päätöstä helpottaa yksi käytännön asia. 4K-soitin toistaa myös vanhat DVD- ja Blu-ray-levyt, joten vanha kokoelma ei mene hukkaan. Siksi monelle järkevin ratkaisu voi olla yhdistelmä vanhaa ja uutta: rakkaimmat klassikot 4K-versiona, muut edelleen Blu-rayna tai DVD:nä.