

Tintin olkapäälle ilmestyy pieni, sininen otus. Sillä on ohuet sarvet, pitkä kärsä ja siivet, joiden avulla se voi lentää minne haluaa. Otuksen nimi on Ikävä.
Tällä kertaa Ikävä liihotti Tintin luokse, sillä iskä ja äiti ovat lähdössä häihin, joihin ei ole kutsuttu lapsia. Tintti ja Viima menevät yökylään mummin ja ukin luo. Tavallaan se on aika hauskaa, mutta Ikävä ei jätä Tinttiä rauhaan.
Mummin ja ukin luona on kyllä kivaa. Siellä saa leipoa, syödä hilloleipiä ja kylpeä isossa ammeessa. Mutta kun äiti ja iskä vilkuttavat hyvästiksi tai kun vetoketju nirhaisee silmäkulmaa kesken tyynysodan, Ikävä loikkaa paikalle ja paisuu jättimäiseksi. Onneksi mummilla ja ukilla on keinonsa Ikävän kutistamiseen.
Vuokko Hurmeen kirjoittama Hirveä Ikävä -kirja kertoo lapsiperheille niin tutuista tunteista ja tilanteista, että vavisuttaa. Ikävä voi iskeä milloin tahansa, ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Vaikka ikävä kertoo rakkaudesta, ei se silti kovin mukavalta tunnu.
Hurme onnistuu sanoittamaan lapsen tunteita kauniisti, mutta ei jätä myöskään aikuisia vaille huomiota. Vaikka vanhemmat etenkin pienten lasten näkökulmista näyttävät voittamattomilta, saattaa sininen Ikävä-olento loikata myös aikuisten matkaan takapenkin kutsumattomaksi vieraaksi.
Noora Katto on tallentanut kirjan sivuille varsin suloisen ikäväotuksen. Ja sellainenhan ikävä lopulta on. Tunteessa itsessään ei ole mitään pahaa tai vaarallista, mutta jättimäiseksi paisuessaan se tuntuu tukahduttavalta.
Kirjan lopussa tarjoillaan apukeinoja koti-ikävästä kärsivälle ja paljastetaan myös mummin omenapiirakan ohje.
Hirveä Ikävä on kuvakirja, jonka avulla jännittävään yökyläilyyn voi valmistautua jo etukäteen. Lempeän lämpöinen ote sopii erityisesti herkälle lapselle.
Herkempi aikuinen puolestaan voi varautua lievään kyynelvaaraan, lapsen sisuksia vääntävä ikävä nimittäin välittyy kirjan sivuilta väkevänä.