

Kuopiolaisen esikoiskirjailijan Mari Rengon (s.1994) arkeen on viime vuosina osunut käänteitä, jotka ovat kuin romanttisen kertomuksen juonitiivistelmä:
Lääketieteen opiskelija Mari löytää samalta kurssilta poikaystävän. Nuoripari haluaa yhteisen harrastuksen ja valitsee työväenopiston kuvataidekurssit. Silloinen poikaystävä, nykyinen aviopuoliso jatkaa kuvataiteen parissa, mutta Mari siirtyy kirjoittajakurssille.
Kihlajaistunnelmissa Mari kirjoittaa ensimmäiset rivit romanttiseen kertomukseen, josta muutama vuosi myöhemmin tulee hänen esikoisromaaninsa.
Lääkäreiksi valmistumisen jälkeen pariskunta asuu pari vuotta Italiassa, Firenzessä. Puoliso opiskelee klassista öljyvärimaalausta ja Mari keskittyy kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan.

Mari elää Firenzessä unelmiensa taiteilijaelämää ja pohtii, voisiko haave kirjailijan urasta toteutua. Kustantajat vastaavat lähetettyyn käsikirjoitukseen joko pitkällä hiljaisuudella tai kieltävällä vakiovastauksella. Viimeisenä päivänä Firenzessä hän saa tärkeää postia.
”Olin jo jättämäisilläni tavoitteellisen kirjoittamisen, kun sainkin kustannussopimuksen, viimeisenä päivänä Firenzessä”, Mari Renko kertoo.
Italiassa hän kirjoitti historiaosuuden esikoisromaaniinsa Helmisormus kirjekuoressa. Romanttinen kertomus liikkuu kahdessa aikatasossa ja paikassa, nykypäivän Nurmeksessa ja Titanicin kohtalokkaalla neitsytmatkalla New Yorkiin.
Tarinassa pohjoiskarjalaisen Ikosen sukutalon arkeen tupsahtaa oman sukunsa salaisuutta selvittelevä amerikkalainen vieras, joka hämmentää perheen ihmissuhteita monella tavalla.

Mari Renko myöntää, että oikea elämä voi joskus jopa ylittää mielikuvituksen leikin. Unelma oman kirjan julkaisemisesta toteutui jo esikoisvuonna kolminkertaisena!
Kirjakaupoista löytyy paitsi Bazar-kustannuksen keväällä julkaisema lukuromaani Helmisormus kirjekuoressa, pian myös sen jatko-osa Pitsihuntuun kuiskattu, jonka julkaisupäivä on 14.8. Neliosaiseksi kaavaillun, Ikosen perheen vaiheista kertovan sarjan kolmas osa on kirjailijalla työn alla.
Kesällä ilmestyi myös WSOY:n kustantama nuortenromaani Pihlajapalatsi, jossa fantasia yhdistyy salapoliisiromaanin juoneen. Se on ensimmäinen osa nuorille suunnattua Häiveen tapauskirjat -fantasiasarjaa.
”En suosittele kenellekään kolmea kirjaa esikoisvuonna ja vielä päivätyöt päälle”, huokaa Renko.
Päivätyötään hän tekee yhdeksän pohjoiskarjalaisen hoivakodin vastuulääkärinä.

Vaikka Rengon kirjailijantaipaleen alku huipentui yhteen kalenterivuoteen, on kolmen julkaistun kirjan takana vuosien työ, intohimoista harrastusta ja opiskelua. Hän korostaa, että kirjoittamista voi opiskella ja siinä voi kehittyä.
”Kirjan ei tarvitse olla heti valmis. Sitä voi muokata, editoida ja parantaa. Eikä kirjailijaksi tarvitse syntyä, kirjailijaksi voi tulla.”
Jo teini-iässä alkanut harrastus sai ryhtiä työväenopistossa fantasian ja scifin kirjoittajakurssilta.
Renko innostui kirjoittamisen anatomiasta jopa niin, että perusti kirjallisuusaiheisen blogin, jossa hän jakaa kirjoittamiseen liittyviä vinkkejä.
”Minulla oli valmiina kahdeksan romaanikäsikirjoitusta, kun sain kustannussopimuksen.”
”Olen halunnut blogissa kannustaa seuraajia, jotka haaveilevat kirjailijan urasta. Muistutan heitä, että kirjoittamiseen on olemassa työkaluja.”
Moni kirjailijan urasta unelmoiva tietää, että kustannussopimus vaikea saada.
”Minulla oli valmiina kahdeksan romaanikäsikirjoitusta, kun sain kustannussopimuksen. Olin jo valmis osittain luopumaan unelmasta.”
Renko muistaa, kuinka kurjalta tuntui, kun kustantaja toisensa jälkeen lähetti vakiovastauksen: ”Valitettavasti käsikirjoituksenne ei sovi nyt kustannusohjelmaamme. – – – Onnea ja menestystä jatkoon.”
Vetävän lukuromaanin synty kaipaa muutakin kuin kirjoittamisen tekniikan hallintaa.
”Tarina on tärkein”, korostaa Renko.
Tarinan ja juonen kehittelyn rinnalla kirja tarvitsee henkilöhahmot, paikat, aikatasot, rakenteen ja taustatyötäkin.
Rengon kirjojen hahmot eivät perustu todellisuuteen, mutta jokaiseen hahmoon hän myöntää antavansa palasen itsestään. Historian faktoja ja paikkoja voi poimia todellisuudesta.
Kirjasarja sijoittuu Nurmekseen, kirjailijan mummolakaupunkiin. Hän tunnustaa jännittäneensä, mitä mieltä nurmeslaiset kirjan kaupungista olisivat.
”Viihdekirjoissa on yleensä kohotteinen todellisuus”, selittää Renko.
Hän vakuuttaa kuitenkin, että Nurmes on kirjoissa juuri sitä, miltä se on hänelle näyttänyt.
”Kesäinen arjen pakopaikka, jossa pyöräillään kaupungilla, syödään jätskiä ja uidaan.”
Jännitys helpotti, kun Nurmeksessa kirjakauppavierailulla lukija sanoi kirjan avanneen hänen silmänsä: Nurmeshan on kiva ja nätti kaupunki!
”Lukijat sanoivat, että oli ihana kurkistaa ulkopuolisen silmin, miltä kotikaupunki näyttää.”
Kirjan päähenkilö, amerikkalainen Caroline etsii Nurmeksessa juuriaan.
Rengon mummola on puolestaan ollut esikuvana romaanisarjassa tärkeälle Ikosen perheen talolle. Kirjailija myöntää, että omaa kokemuspiiriä kirjoissa näkyy. Sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa tutuksi tulee mukavan oloinen hoivakoti ja lääkärin työtäkin kuvataan. Kolmanteen osaan hän lupailee päähenkilölle luovaa ammattia.
Pitsihuntuun kuiskattu-romaanissa nykypäivän rinnalla kulkee sota-aika Nurmeksessa. Renko kertoo perehtyneensä sotapäiväkirjoihin muun muassa Nurmeksen pommituksista.
Sarjan kolmannen kirjan historiaosuuteen kirjailija on saanut myös ensikäden tietoa haastattelemalla mummoaan.

”Mummo on elänyt todella mielenkiintoisen elämän. Kirjan historiaosuudessa on mukana mummon muistoja. Olen voinut kysyä mummolta vaikka, että minkälaisia kenkiä hän käytti sota-aikaan.”
Kirjailijan lääkäritausta näkyy Pitsihuntuun kuiskattu-kirjan sotasairaalan kuvauksissa.
Renko kertoo, että arjessa lääkärin työ ikäihmisten kanssa hoivakodeissa antaa tervetulleen tauon kirjoittamisesta, mutta myös tukee sitä.
”Ikäihmisillä on usein järki päässä, vaikka muisti olisi mennyt.”
”Geriatrisessa lähestymistavassa tulee esille rakkaus tarinoihin. Nyt ei aika riitä erikoistumiseen, mutta geriatria on vahva ala jatkossa. Päädyin jo kandina geriatriseen sairaalaan muistisairauksien osastolle, jossa haastattelin ihmisiä osastolla ja kuulin upeita elämäntarinoita. Ikäihmiset ovat eläneet aivan erilaisessa ympäristössä kuin minä.”
Hän korostaa, kuinka geriatrinen arviointi alkaa katsomalla ihmistä kokonaisuutena, lapsuudesta alkaen.
”Koko elämäntarina on tärkeä muistisairauksien diagnostiikan kannalta. Geriatriassa on mahdollista miettiä kokonaisuutta. Ei niinkään enää parantavaa hoitoa, vaan kuinka ihmisellä olisi mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja hyvä toimintakyky.”
Renko kertoo nauttivansa työstään.
”Ikäihmisillä on usein järki päässä, vaikka muisti olisi mennyt.”
Mari Renko (s. 1994) asuu Kuopiossa
Aktiivinen kirjasomettaja, kirjoitusaiheisen blogin nimi Rivien välissä.
Työskentelee hoitokotien vastuulääkärinä ja lisäksi tekee kirjailijan töitä.
Debytoi 2025 esikoiskirjailijana kolmella romaanilla.
Tammikuussa ilmestyi lukuromaanisarjan 1. osa Helmisormus kirjekuoressa (Bazar). Elokuussa sarjan 2. osa Pitsihuntuun kuiskattu (Bazar). Kesäkuussa Pihlajapalatsi (WSOY) aloitti nuorille suunnatun Häiveen tapauskirjat -fantasiasarjan.