Työmatka junalla sai erikoisen käänteen, kun jouduin palkattomaksi oppaaksi turisteille

Lensin tässä taannoin Lappiin työkeikalle ja palasin takaisin päin bussi–juna-yhdistelmällä. Ensimmäiset kolme tuntia kuluivat linjurin ikkunasta harmaata maisemaa katsellen. Kuulokkeissa musiikkia, ja evääksi riitti vesipullo. Ounasjokivarren näkymät rauhoittivat. Tunnelma kuitenkin sähköistyi, kun saavuimme Rovaniemelle.

Asemaravintolan palvelu ontui. Vain käteinen kelpasi. Palvelukatkos.

Asema-aulassa ilmeni uusia ongelmia. Näytöissä vilkkui tieto, jonka mukaan Rovaniemi–Oulu-yhteys oli korvattu busseilla. Ratatöiden viivästyminen aiheutti poikkeusjärjestelyitä.

Odotustilassa vallitsi hermostunut tunnelma. Kiireinen bisnesmatkustaja tivasi kovaan ääneen korvaavaa nopeaa yhteyttä. Lapsiperheissä oltiin epätietoisia ja huolestuneita.

VR-sovelluksessa ei ollut päivittyneitä tietoja, joten olimme paikallisen tiedotuksen varassa.

Paikalla oli tusinan verran ulkomaisia matkustajia, joilla ei ollut mitään käsitystä tapahtuneesta.

Viereeni osui yhdysvaltalainen pariskunta. He olivat hieman hädissään ja tiedustelivat, voisinko selittää englanniksi, mitä on tapahtumassa. Pystyin vaivattomasti päivittämään heille tiedot ja lupasin kulkea heidän mukanaan niin, että siirtyminen busseihin sujuu, kun sen aika koittaisi.

Paikalle tuli pian myös aasialainen seurue ja ranskaa puhuva pariskunta. Toistin infopaketin englanniksi. Tämä rauhoitti heitä.

Pian henkilökunnan ovesta ilmestyi kaksi VR:n virkailijaa, jotka kertoivat lähellään olleille suomeksi, mitä seuraavaksi oli tapahtumassa. Vain muutamat saivat kuulla ohjeet.

Sain ryysiksen keskellä tivattua saman tiedon, jotta pystyin kääntämään sen kieltä ymmärtämättömille turisteille. Osalla oli hätä, koska heillä odottivat Helsinki–Vantaalla lennot muille mantereille.

Kuulutusjärjestelmää ei hyödynnetty. Selkeitä, kaikille kantautuneita ohjeita ei jaettu. Parkkialueelle ahtoi ihmisiä matkatavaroineen.

Alle tunnissa olimme härdellien päätteeksi busseissa ja kolmen tunnin päästä Oulussa. Kuljettaja antoi omalla kielellään ohjeet, miten junalle pääsee. Käänsin ne englanniksi bussin käytävällä.

Rakennustyömaan kierrettyään matkustajat pääsivät bussiasemalta rautatieaseman tunneliin ja laiturille. Perässäni kulki turistien joukko. Olin nyt opashommissa.

Oma matkani kesti 14 tuntia, mutta hätää ei ollut, koska palasin töistä vapaalle. Toisin oli lukuisilla muilla. Myöhässä lähtevän junan seuraavat murheet liittyvät jatkoyhteyksiin.

Kaikkeahan voi sattua. Silti jotain pitää oppia. Kun Väyläviraston korjaustyöt eivät etene sovitusti, kaatuvat ongelmat VR:n niskaan.

Tällöin tarvitaan nopeaa ja tehokasta reagointia. Kaiken ytimessä on tiedotus. Vähintään kahdella kielellä eli suomeksi ja englanniksi.

Kun matkakavereiksi muodostuneet Buddy ja Erica palaavat kotiinsa Floridaan, he muistanevat tunturit, revontulet, mukavat ihmiset ja hiljaisuuden. Toivottavasti he unohtavat nopeasti paluumatkan harmit.

Rovaniemellä ja Oulussa koettiin meikäläisittäin poikkeustila, joka oli heille ainutkertainen kokemus suomalaisesta raideliikenteestä. Tästä voi syntyä sosiaalisessa mediassa leviävä mainehaitta, jonka korjaaminen vaatii kovasti työtä.