Tiesitkö? Revontulet eivät ole vain pohjoisen juttu – ihan toisessakin ilmansuunnassa niitä näkyy

Taas on se aika vuodesta, että pimeälle taivaalle katsoessa saattaa nähdä muutakin kuin tähtiä. Revontulet saavat ihmisen tuntemaan ihmisen pieneksi, ja kun miettii, mitä kaikkea revontulien syntymiseen tarvitaan, on uskomatonta, että meidän Telluksen asukkaiden on ylipäätään mahdollista ihailla moista taivaan valoshow’ta.

Revontulien syntymiseen tarvitaan aurinkotuulta, jossa latautuneet hiukkaset virtaavat auringosta kohti planeettaa, jolla on magneettikenttä.

Lisäksi planeetan ilmakehässä pitää olla typpeä ja happea, joilla on kyky säteillä näkyvässä spektrissä ja vieläpä olentoja, joilla on kyky havaita tätä valoa silloin, kun on muuten hämärää tai pimeää.

Sana ”revontulet” juontaa juurensa vanhaan suomalaiseen uskomukseen, että tuliketun häntä huiskii kipunoita taivaalle. Revontulien tieteelliseksi nimeksi vakiintui jo 1600-luvulla Aurora Borealis, eli ”pohjoinen aamurusko”.

Vastaava valoilmiö eteläisellä pallonpuoliskolla on puolestaan nimeltään Aurora Australis, eli ”etelän aamurusko”. Tällaiset pallonpuoliskosta riippuvaiset termit ovat käytössä englannissa ja monissa muissa kielissä.

Niin, revontulia voi ihailla myös eteläisellä pallonpuoliskolla. Kuten pohjoisellakin pallonpuoliskolla, myös eteläisellä pallonpuoliskolla todennäköisyys revontulien näkemiseen paranee, mitä lähempänä napa-aluetta katsoja sattuu olemaan.

Marraskuussa 2025 revontulia päästiin eteläisellä pallonpuoliskolla ihailemaan niinkin pohjoisessa kuin Australian Sydneyssä, jossa kesä oli tuolloin aluillaan.

Vertailun vuoksi: Sydney on suunnilleen yhtä kaukana etelänavasta kuin Espanjan eteläkärki pohjoisnavasta.