

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) joutui eroamaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä marraskuussa 2024.
Julkisuuteen oli levinnyt video hänen esiintymisestään suomenvenäläisten tilaisuudessa. Siinä Kiljunen muun muassa arvioi, että Suomen itäraja voitaisi avata henkilöliikenteelle uudestaan.
Rajalla-nimi tuo mieleen tämän episodin, mutta harmillisen vähäsanaisesti Kiljunen sitä uudessa kirjassaan käsittelee.
”Sain armottoman julkisen tuomion.”
Hän muistuttaa niin sanotun rajalain käsittelystä heinäkuussa 2024:
”Eduskunnan puhujapöntöstä saatoin sanoa, että itärajan pysyvä kiinniolo on ihmisoikeusongelma. Jotta raja voitaisiin hallitusti avata, olin valmis nielemään ihmisoikeuksia rikkovan rajalain”, Kiljunen kirjoittaa.
”Kun juttelin saman ʹväärälleʹ yleisölle [––] kohtasin murskaavan mediamyrskyn. Sain armottoman julkisen tuomion. Todellisuuskuva oli luotu ja vaivuin voimattomaksi kohteeksi”, poliitikko uhriutuu.
Kirjan kiinnostavin kohta on tämä:
”Tiedän liiankin paljon Venäjän nykyjohdon vihamielisistä toimista Suomea kohtaan. Mutta tunnen myös lähelläni perheessä vahvan kaipuun tavata rakkaimpiaan valtakunnan rajan ylitse.”
On harmi, ettei pitkän linjan kansanedustaja kirjoita enempää siitä, miten rajan sulkeminen on vaikuttanut hänen venäläissyntyisen puolisonsa yhteydenpitoon sukulaistensa kanssa. Svetlana Kinnusen läheisiä asuu tiettävästi Petroskoissa.
Henkilökohtainen olisi tässä yhteydessä mitä suurimmassa määrin poliittista.
Kiljunen kertoo olevansa Venäjän nykyjohdolle ei-toivottu henkilö, jota uhkaisi neljän vuoden vankeustuomio, jos hän pyrkisi maahan.
Ensimmäiset 150 sivua sopisivat ylioppilaskirjoitusten historian kokeeseen valmistautuvalle nuorelle.
Syyksi hän mainitsee laajat yhteytensä Venäjän opposition edustajiin sekä äänestyskäyttäytymisensä Euroopan neuvoston päätöslauselmassa, jossa Putinin Venäjä tuomittiin terroristivaltioksi.
Suurin osa kirjasta on kansileiman mukaisesti taustoitusta Suomen ja Venäjän rajasta ja enimmäkseen verisistä rajankäynneistä. Ensimmäiset 150 sivua sopisivat luettavaksi esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten historian kokeeseen valmistautuvalle nuorelle.
Kirjan pitkähkössä epilogissa, joka lähestyy nykyhetkeä, Kiljunen käsittelee suurvaltojen ja pienten maiden suhdetta.
”Maantiede on entisellään: rajalla ollaan.”