Tia-Mari Ylinen jättää aamulla 5-vuotiaan tyttärensä Emman hoitoon Salpakankaan päiväkotiin. Heidän välistään kurkistaa kuvassa Niki. Kuva: Juha TanhuaHollolaTia-Mari joutui siirtämään lapsensa perhepäivähoitajalta 200 lapsen päiväkotiin
Hollolassa Salpakankaalla on yli tuhannen lapsen yhdistetty päiväkoti ja koulu. Tia-Mari Ylisen ennakkoluulot jättipäiväkodista osoittautuivat turhiksi.TilaajalleEnsikertalaiselle Salpakankaan päiväkoti tuntuu sokkelolta. Sisään tultaessa avautuu suuri eteinen. Jokaiselle lapselle on lokero ulkovaatteille ja kengille, säilytyspaikat on nimikoitu suurin kirjaimin.
Tämä on vasta ensimmäinen eteinen. Sen jälkeen avautuu sisävaatteiden ja reppujen säilytykseen tarkoitettu eteinen. Lattiaan on merkitty suuntaviivoja. Monta askelta saa kävellä, ennen kuin on päiväkotiryhmän ovella.
Perjantaina aamukahdeksalta Tia-Mari Ylinen on viemässä 5-vuotiasta Emmaa päiväkotiin. Samalla hän jättää 6-vuotiaan Oliverin eskariin, joka sijaitsee samassa rakennuksessa lasioven takana.
Emma rientää prinsessamekossaan oman ryhmänsä tilaan, jossa häntä on vastassa varhaiskasvatuksen hoitaja Istek Karvonen. Karvonen vaihtaa äidin kanssa Emman kuulumiset. Äidillä on kiire töihin, mutta hoitajan katse on lempeän keskittynyt, suu hymyssä.
Jostakin leijailee puuron tuoksu.
”Emma menee yleensä mielellään päiväkotiin”, Tia-Mari Ylinen kertoo.
Lapsiryhmillä on Salpakankaan päiväkodissa omat vessansa, mikä ehkäisee tautien leviämistä. Edessä Emma ja hoitaja Istek Karvonen, takana Saana Tyrkäs ja Najah. Kuva: Juha TanhuaJättipäiväkodilla tarkoitetaan yleensä yli 200 lapsen päiväkotia.
Hollolan Salpakankaan päiväkodissa on tällä hetkellä 196 lasta. Samasta rakennuksesta löytyy myös 6-vuotiaiden lasten esiopetus ja yhtenäiskoulu. Kaikkiaan samassa rakennuksessa on siis yli 1 000 lasta.
Salpakankaan päiväkoti on vain kivenheiton päässä peltomaisemista. Horisontissa kohoaa Lahden Salpausselkä.
Salpakankaalla varhaiskasvatuksen yksikön päiväryhmissä on 155 lasta, ja vuorohoitoa tarvitsee tällä hetkellä 43 lasta. Lisäksi vuorohoitoa järjestetään osalle esiopetuksessa olevista lapsista sekä viikonloppuisin myös Kärkölän kunnan vuorohoidossa oleville lapsille.
Varhaiskasvatuksen henkilökuntaan kuuluu 55 työntekijää.
Ruokalassa on linjasto. Pienimmille lapsille annostellaan yleensä ruoka valmiiksi. Lisääkin saa hakea. Kuva: Juha TanhuaTia-Mari Ylistä jännitti laittaa lapsensa jättipäiväkotiin. Aiemmin lapset olivat hoidossa perhepäivähoitajalla, joka jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Päiväkoti oli tullut perheelle tutuksi Oliverin varahoitopaikkana perhepäivähoitajan ollessa sairaana.
Ylinen asuu miehensä Tuomas Kilpiön kanssa Hollolan Korpikylässä 10 minuutin ajomatkan päässä.
Molemmat lapset tarvitsevat erityistä tukea, sillä he ovat neurokirjolla. Äitiä pelotti, saavatko he tarpeeksi tukea ja huomiota isossa päiväkodissa.
”Emmalla on neurologiset tutkimukset kesken. Oliverilla on todettu kielellisen kehityksen häiriö. Siirtymätilanteet ovat erityisesti Oliverille vaikeita.”
Aamiaisella kuvassa taka-alalla työntekijät Saana Tyrkäs ja Mira Manninen sekä lapset Dana (vas.) ja Najah. Edessä syömässä Mette ja Emma sekä hoitaja Istek Karvonen. Kuva: Juha TanhuaÄidin ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi, sillä lapset ovat saaneet tarvittavat tukitoimet.
”Hollolan kunta päätti kouluttaa yhden ryhmänsä hoitajista opettelemaan tukiviittomia Oliveria varten.”
Emman pienryhmässä 3–5-vuotiaita on 14, aikuisia 4.
”Päiväkodin hoitajat itse ehdottivat, että Emma voisi hyötyä tehostetusta tuesta.”
Ylinen kehuu päiväkodin aikuisia ”todella ihaniksi”.
”Täällä aikuiset tekevät työtä täydestä sydämestä. He ottavat lapset vastaan yksilöinä ja lempeästi.”
”Täällä aikuiset tekevät työtä täydestä sydämestä.”
Emma kipuaa portaat ylös aamupalalle yhdessä ryhmänsä ja hoitajien kanssa. Yläkerrassa sijaitsevassa ruokasalissa syö enimmillään jopa 100 lasta. Päiväkodille on oma ruokala, esiopetukselle ja koululle omansa.
Tänä aamuna salissa ruokailee joitakin kymmeniä lapsia. Iloista puheensorinaa kuuluu pöydistä. Aamupalaksi on puuroa, mansikkaviili ja omenaa maidon, kasvipohjaisen maidon tai veden kera. Ruoka haetaan linjastolta, jossa pienimmille annostellaan ruoka valmiiksi.
Salpakankaan päiväkodissa on kaksi esihenkilöä varhaiskasvatuksen puolella, Kaisa Lehti ja Kirsi Hokkanen.
Lehti kehuu linjastoruokailussa sitä, että ruokahävikkiin voidaan vaikuttaa, kun ruoka tuodaan jakeluastioissa.
”Siisteyteenkin se vaikuttaa, esimerkiksi nakinpaloja ei ole kaikkialla lasten leikkiympäristöissä”, hän lisää.
Ruokalassa on tilaa yhteensä sadalle lapselle ja aikuiselle. Kuva: Juha TanhuaRuokailutilaa on jaoteltu eri osiin akustiikkalevyseinillä. Ne tuntuvat toimivan. Vaikka vain metrien päässä on paljon muita lapsia, eivät toisten keskustelut häiritse.
Päiväkoti sai kunnalta luvan hankkia akustiikkalevyt sen jälkeen, kun ruokala todettiin liian meluisaksi.
Tia-Marin mukaan Oliver on joskus kertonut, että lounaalla on ollut liikaa meteliä. Lounaalla tilassa onkin enemmän lapsia kuin aamupalalla.
Ylinen muistaa yhden ruokailuun liittyneen pulman tältä vuodelta esikoulun puolelta: kaikille lapsille ei riittänyt runebergintorttuja.
”Se oli aika ihme juttu. Palveluntuottajalle oli sattunut virhearvio.”
Emma Kilpiö ei ole sairastellut päiväkodissa tavallista enempää, vaikka samaa päiväkotia käy noin 200 lasta. Kuva: Juha TanhuaSalpakankaan päiväkodissa lapset ja päiväkodin työntekijät toimivat tavallisesti vain oman ryhmänsä kanssa. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on lakisääteinen määrä 12 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmässä maksimissaan 21 lasta.
Päiväkoti on jaettu neljään eri toiminta-alueeseen, jossa jokaisessa toimii 2–4 lapsiryhmää. Päiväkodissa on myös kaksi ruokalaa.
”Olemme isossa rakennuksessa, mutta tavallaan meillä on omia päiväkoteja ison rakennuksen sisällä. Henkilöstö tuntee toiminta-alueensa lapset, ja toimintaa suunnitellaan myös yhdessä”, kertovat esihenkilöt.
He korostavat, että myös isossa päiväkodissa toimitaan lapsen etu edellä ja mietitään lapsen tarpeita siinä missä muissakin varhaiskasvatuspaikoissa.
”Jos lapsi tulee aamulla väsyneenä päiväkotiin, hoitaja järjestää hänelle rauhallisen hetken esimerkiksi ruokailun jälkeen. Samalla tavalla lapsi voi kuormittua niin isossa kuin pienessä päiväkodissa.”
Suuressa ulkovaate-eteisessä lapsilla on omat nimikoidut paikkansa, niin myös Tia-Mari Ylisen 6-vuotiaalla Oliverilla. Kuva: Juha TanhuaAamupalan jälkeen Emma pääsee monesti ulkoilemaan ryhmänsä kanssa.
Ulkoilut toteutetaan Salpakankaalla porrastetusti. Osa ryhmistä voi olla sisällä, jokin ryhmä metsäretkellä, jotkut kirjastossa tai jumppasalissa.
Suomessa laki ei määrää päiväkodeille rajoituksia sen suhteen, kuinka paljon lapsia saa ulkoilla samaan aikaan.
Salpakankaalla piha on jaoteltu kolmeen alueeseen, ja alueita erottavat aidat. Pihat vaikuttavat pieniltä, aitoja on paljon.
Kun Emma ja hänen isoveljensä varttuvat, he jatkavat samassa rakennuksessa sijaitsevaan kouluun. Kuva: Juha TanhuaSuurta päiväkodin ja koulun yhdistelmärakennusta ympäröi metsämaisema, jota kutsutaankin satumetsäksi. Siellä päiväkotia käyville on järjestetty esimerkiksi heijastinetsintää ja eläinten jälkien tunnistusta.
Yhdellä aidatulla pihalla ulkoilee noin 20–60 lasta kerrallaan. Hoitajat tunnistavat oman ryhmänsä lapset heijastinliivin väristä. Myös hoitajat itse käyttävät ulkona samanvärisiä liivejä.
Salpakankaan päiväkodin työntekijät Saana Tyrkäs, Istek Karvonen ja Mira Manninen sekä Emma, jolla riitti vauhtia perjantaiaamuna. Kuva: Juha TanhuaSalpakankaan päiväkodin varhaiskasvatuksen esihenkilöiden mukaan leikkipihojen suhteen ollaan joustavia.
”Henkilöstöllä pitää olla silmää erilaisille tilanteille. Jos lapset haluavat mennä leikkimään toiselle pihalle, se on mahdollista, jos henkilökunta sopii siitä keskenään. Lapsilla on kavereita toisissa ryhmissä, ja pystymme joustamaan heidän toiveissaan”, sanoo Kirsi Hokkanen.
Henkilökunnan työntekijöillä on päiväkodin puhelimessa sovellus, josta löytyvät kaikkien lasten nimet ja kuvat. Kun lapsi saapuu päiväkotiin, hänet kirjataan sovellukseen paikalla olevaksi.
”Tietysti pihalla on laskettava koko ajan lasten määrää ja havainnoitava, missä kukin on”, Kaisa Lehti lisää.
”Tietysti pihalla on laskettava koko ajan lasten määrää.”
Myös ison päiväkodin arjessa mietitään lapsen tarpeita, sanovat Salpakankaan päiväkodin varhaiskasvatuksen esihenkilö Kirsi Hokkanen (vas.) ja Kaisa Lehti. Kuva: Juha TanhuaSalpakankaan päiväkodin esihenkilöiden mukaan hyvä jättipäiväkoti lähtee toimivan rakennuksen suunnittelusta. Kunnalla tai kaupungilla on ratkaiseva rooli siinä, paljonko rahaa päiväkotiin laitetaan ja miten tilat ja piha suunnitellaan.
He kannattavat jättipäiväkodin rakentamista eri toiminta-alueisiin.
”Eteisen kannattaa olla mahdollisimman tilava, jotta sisään ja ulos menevillä lapsilla olisi tarpeeksi tilaa. Myös vaatteiden säilytys ja huoltaminen sujuu isossa eteisessä.”
”Usein eteistilat ovat liian ahtaita. Neljän vuodenajan säät vaativat paljon ratkaisuja esimerkiksi vaatteiden kuivattamiseen”, esihenkilöt kertovat kokemuksistaan.
Emma Kilpiö jäisi arkiaamuna mielellään pötköttämään äitinsä Tia-Mari Ylisen syliin. Kuva: Juha TanhuaHyvänä hallinnollisena ratkaisuna Lehti pitää myös esihenkilöiden työparimallia.
”Meillä päiväkodin esihenkilöt ovat tasaveroisia työpareja, kun useimmiten johtamismallina on päiväkodinjohtaja ja apulaisjohtaja. Siinä vastuunjako on hieman erilaista kuin tässä työparimallissa.”
Lehti näkee jättipäiväkodin riskinä henkilöstön suuren vaihtuvuuden. Tällöin yhteisöllisyyden luomisessa kestää pidempään kuin pienessä yksikössä.
”Salpakankaalla tilanne on ollut vielä hyvä ja henkilöstön pysyvyys hyvällä tasolla. Eri syistä henkilöstömuutoksia on kuitenkin aina.”
Kun Emma ja hänen isoveljensä varttuvat, he saavat jatkaa kouluun samassa rakennuksessa. Vanhemmat kehuvat tätä mainioksi jatkumoksi.
”Omasta lapsuudestani muistan, kun jotkut joutuivat hyppimään koulusta kouluun. Siinä on liian paljon muuttujia pienelle lapselle”, sanoo Tuomas Kilpiö, Emman ja Oliverin isä.
Kulkusuuntia on Salpakankaan päiväkodissa merkitty nuolilla. Kuva: Juha TanhuaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
