Lemmikkihauvalle lässytetään kuin vauvalle, vaikka eläin tuskin ymmärtää puheesta mitään

Koiranpennut ovat suloisia, kissanpennut vielä suloisempia. Sylissä kehräävä kissa luo kotoisaa tunnelmaa. Jaloissa ramppaava ja esineitä nakertava koira on hupsu ja söpö. Sen leuoissaan kuljettama kulunut tennispallo on kuolainen ja haisee viemäriltä. Häntä piiskaa pöydän esineitä lattialle. Omistajalle kaikki on tietysti hassua.

Ihminen on toiminut ikiaikaisesti molemminpuolisessa hyötysuhteessa tiettyjen kotieläinten kanssa. Koira on paimentanut, noutanut, jäljittänyt, paikantanut, varoittanut ja suojellut.

Kissa on turvannut viljan ja juuresten säilymistä pitämällä jyrsijäkantaa kurissa. Niille on suotu vastavuoroisesti turvaa ja ravintoa.

Kaupunkilaisen lemmikkisuhde on liian usein epäterveellä pohjalla. Eläimen hankintaan saattaa liittyä tunnepuolista harhaa. Rescuekoiria tai kodittomia kissoja tehtaillaan länsimaisiin sivistysvaltioihin. Meitä käytetään hyväksi, koska osaamme kiintyä eläimiin vahvasti, nopeasti ja peruuttamattomasti.

Nykyihminen inhimillistää lemmikin. Hän lässyttää sille kuin vauvalle ja kuvittelee, että hänen ja eläimen välille on syntynyt erityinen, perheenjäseneen verrattava suhde.

Tutkimukset osoittavat, ettei kissa välitä yhtään mitään ihmisen puheesta. Se tarvitsee ravintoa ja suojaa. Kissaeläin tylsistyy ilman virikkeitä. Se alkaa sekoilla tai masentuu ilman niitä. Ryntäilyjä ja raapimisia tulkitaan virheellisesti leikiksi.

Vastuullinen ihminen pitää huolta lemmikistään. Itsekkäälle kotieläimen haltijalle syntyy halu päästää suojattinsa vapaaksi, jotta tämä saa ulkoilla ja toteuttaa luontaisia tarpeitaan. Näitä ovat muun muassa lisääntymis- ja saalistusvietti.

Kissa on lähiluonnossa toimiessaan säälimätön ja ylivertainen peto. Siltä eivät lähimetsien pesivät linnut ole suojassa. Kiimaisena se ei jätä käyttämättä mahdollisuuttaan pariutua. Kotieläimiä toki ”leikataan”, jotta niiden lajityypillinen toiminta ei liikaa häiritsisi omistajiensa elämää.

Kissaa ruokitaan lihajalosteilla, vaikka niiden omistajat olisivat vegaaneja. Retkiltään palaavaa seikkailijaa hemmotellaan herkuin, hiilijalanjäljestä välittämättä.

Lemmikkihauva on eri asia kuin toiminnallinen työkoira. Metsästykseen, rajavalvontaan tai pelastustyöhön koulutetaan yksilöt, jotka edustavat vaadittavaa, toimintaan soveltuvaa rotua. Lisäksi esimerkiksi näkövammaisia avustavat koirat vaativat pitkän ja perusteellisen koulutuksen.

Asiantuntijat kannustavat harkitsemaan tarkkaan koiran hankintaa. Rodun valintaa, oman elämäntilanteen jatkuvuuden todennäköisyyttä ja mahdollista pikkulasten roolia perheessä ei voi sivuuttaa.

Eläinlääkärikulut kuuluvat lemmikin omistamiseen. Nämä tekijät saavat monet sitkistämään hankintapäätöstä. Perusteellisesti punnittu valinta tuottaa vastuullisen tuloksen ja hyvinvointia kaikille.

Lemmikistä voi muodostua korvaamatonta lisäarvoa elämään tuottava pitkäaikainen kumppani.