

Puutarhuri ja kuvataiteilija Urho Kähkönen pääsee tänä kesänä istuttamaan sydämensä kyllyydestä. Hän luo Oulun keskustan paraatipaikalle taideteosta, johon istutetaan tuhansia monivuotisia taimia.
”Noin 3 800 perennantainta, 700 sipulikasvia, 23 puuta ja 16 pensasta”, Kähkönen laskee suunnitelmistaan.
Oulun keskuskirjaston laidalle, torin viereen, rakentuu Sininen saari, jonka saariosuudessa kukkii vain sinisiä kukkia. Teos toteutetaan kirjaston pitkän lasijulkisivun eteen sijoittuvaan istutusalueeseen.
Koristekivi- ja someroalueiden sommittelusta muodostuu ikään kuin meri ja saari luotoineen. Teoksessa pääsevät näkymiin paikalliset elementit, kuten Oulun merellisyys.
Toisaalta juuri olosuhteet ovat suunnittelijalle haasteellisia.
”Oulu on pohjoinen ja tuulinen kaupunki, joten minua mietityttää, kuinka kasvit kestävät esimerkiksi kevätahavaa ja murtovettä. Istutuksiin voidaan valita viidennellä ja kuudennella kasvuvyöhykkeellä viihtyviä kasveja, eli valikoima on rajallinen.”
Kähkönen on kasvattanut osan kasveista kotitilallaan Kuhmossa. Siellä hän on saanut huomata, että jopa varmalta tuntuvat kasvit voivat tuhoutua yksittäiseen vaikeaan talveen.
”Muutama vuosi sitten talvi tappoi tässä pihassa yli 40 vuotta kasvaneita vaahteroita.”
Minua mietityttää, kuinka kasvit kestävät esimerkiksi ahavaa ja murtovettä.
Kähkönen on sitoutunut hoitamaan teostaan seuraavan kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen se saa villiintyä ja elää omaa elämäänsä.
Julkisen paikan istutuksessa on otettava huomioon paljon sellaista, mitä kotipuutarhuri ei välttämättä ajattele.
”Sinistä saarta katsotaan myös ylhäältä, kirjaston ikkunoista käsin, joten sen pitäisi olla kiinnostava myös lintuperspektiivistä. Toisaalta istutuksen on oltava kerroksellinen, toisaalta ilmava niin, ettei siihen synny katvealueita, jotka houkuttelevat ilkivaltaan”, Kähkönen pohtii.

Kähkönen olisi halunnut käyttää istutuksissa kieloja, mutta luopui ajatuksesta niiden myrkyllisten marjojen takia. Hän on suunnitellut teokseen myös lapsia kiinnostavia elementtejä, kuten pienen tuvan saareen.
”Tupa valmistetaan turvebetonista ja siihen tulee myös valo.”
Istutusten on tarkoitus näyttää hyvältä vuoden ympäri. Talviaikaa ajatellen saareen istutetaan havukasveja, erityisesti kuusen eri muotoja. Lisäksi osa perennoista jää talventörröttäjiksi.
Kasvien kukinta kestää vain vähän aikaa, joten Kähkönen haluaa myös lehtien värien ja muotojen olevan kiinnostavia.
Yksi istutettavista puista on hapsuharmaaleppä. Harmaalepällä on useita liuskalehtimuotoja ja niistä hapsuharmaaleppä on kaikkein liuskaisin.
Muodon tieteellinen nimi, Alnus incana f. angustissima, tarkoittaakin erittäin kapeaa. Puuta esiintyy harvinaisena Etelä-Suomessa.
Työhön on valittu paljon maanpeittokasveja, jotka vähentävät kitkemisen tarvetta. Kastelu hoituu tihkukastelujärjestelmällä.
Vaikka istutukset saavat tulevaisuudessa kasvaa vapaasti, ne eivät saisi peittää kirjaston julkisivua. Siksi Kähkönen on hankkinut puista erityisesti pilarimuotoja, jotka eivät kasva leveiksi.

Omien taimiensa lisäksi Kähkönen käyttää pohjoisten kasvattamoiden taimia, kuten Sotkamon perhospuutarhalta. Osa taimista on pitänyt hankkia Lappeenrannasta.
Kähkönen suunnittelee tekevänsä istutustyön itse. Hän kertoo istuttavansa päivässä noin 200 taimea.
Istutustyöt jatkuvat heinä- ja elokuun ajan säästä riippuen.
”Ihmiset ovat kyselleet, milloin teosta voi tulla katsomaan. Tänä vuonna taimet ovat vielä pieniä, vaikka maanpeittokasvit leviävätkin nopeasti.”
Ouluun kannattaa siis suunnata tulevina kesinä, jolloin Sininen saari pääsee kunnolla oikeuksiinsa.
Syntynyt vuonna 1967.
Asuu ja työskentelee Kuhmossa.
Yhdistää kuvataiteilijan ja puutarhurin ammatit.
Työt ovat ”ekspressiivisä maisemia, jotka häilyvät figuratiivisen ja abstraktin välillä”.
Taideteoksia nähtävissä esimerkiksi Oulun taidemuseossa ja Kainuun uudessa sairaalassa.