Vuosikymmeniä tyhjillään ollut talokummitus saa Kurikassa uuden elämän talkoovoimilla

Keväisenä sunnuntaina Kurikan museolla on käynnissä Kurikka-Seura ry:n kökkä, jossa riittää tekemistä lähes kaiken ikäisille. Talkooväki kokoaa hirsikehikkoa ja telineitä, haravoi sekä siivoaa rakennusjätteitä.

Suurhanke sai alkunsa vuonna 2021, kun vanhempiensa tilan perinyt Vesa Porre lahjoitti Kurikan Säntinkylässä sijainneen Harju-Säntin talon Kurikka-Seuralle, joka ylläpitää Kurikan museota.

Tästä lähdettiin. Harju-Säntin pohjalaiskartano ehti olla tyhjillään vuodesta 1995. Kuva: Jouni Hirn

Harju-Säntin talo oli ollut tyhjillään keskellä peltoa vuodesta 1995. Talon katto oli romahtanut, eikä tontille johtanut enää tietä, koska pihamaat oli muutettu pelloksi.

Lahjoituksen myötä Kurikka-Seura päätti toteuttaa kunnianhimoisen hankkeen ja siirtää vuonna 1888 rakennetun Harju-Säntin pohjalaistalon hirsikehikon museomäelle uudeksi kotiseututaloksi.

EU:n ja valtion rahoittaman hankkeen tavoitteena on rakentaa esteetön kotiseututalo Kurikan museonmäelle vuoden 2027 loppuun mennessä. Projekti toteutetaan isolta osin talkootyönä.

Hirsirunko rakentuu hiljalleen Kurikan museon alueelle, jossa on ennestään kaksi vanhaa rakennusta, vesitorni ja kesäteatteri. Kuva: Johannes Tervo

Keväällä 2022 talo purettiin ja hirret kuljetettiin Kurikka-Seuran puheenjohtajan Olavi Kandolinin konehalliin odottamaan tulevaisuuttaan.

Talon purkutyössä tarvittiin runsaasti käsipareja ja koneita. Rahoituksen hankkiminen oli vielä edessä, ja se osoittautui kaikkein haastavimmaksi vaiheeksi. Purkuvaihe ei sisältynyt hankkeeseen, joten se toteutettiin omakustanteisesti.

”Eihän meidän yhdistyksellämme olisi ollut varaa talon rakentamiseen, koska hädin tuskin saamme pyöritettyä museon perustoimintaa. Meillä on töissä kaksi museovastaavaa kesäaikana”, Kurikka-Seuran varapuheenjohtaja Voitto Parkkonen sanoo.

Hankkeen kokonaisbudjetti on 462 500 euroa, josta EU:n ja valtion osuus on 80 prosenttia. EU-hanke maksaa talkootunneista tietyn summan yhdistykselle. Talkoopäivän päätteeksi talkoolaisten nimet, työajat- ja tehtävät merkataan ja raportoidaan ELY-keskukselle.

”Hanketta väännettiin vuositolkulla ja se oli välillä kaukaisena haaveena. Yksi jäsenistä sanoi myöhemmin, että rahoitukseen ei tainnut uskoa lopulta kukaan muu kuin minä”, Olavi Kandolin naurahtaa.

Esteetön kotiseututalo -hankkeen päätavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä, maaseudun elinvoimaa sekä paikallisen kulttuuriperinnön tunnettavuutta ja säilymistä.

Olavi ja hänen poikansa Mico Kandolin nostavat hirttä toiseen kerrokseen. Kuva: Johannes Tervo

Uusi kotiseututalo mahdollistaa kaikille kuntalaisille, yhdistyksille ja yhteisöille erilaisten tilaisuuksien järjestämisen. Rakennuksen kellariin valmistuu palonkestävä kotiseutuarkisto, joka sijaitsee nykyään vanhan kotiseututalon vintillä.

”Vintille on sullottu vanhoja valokuvia ja Kurikan kirkon asiakirjoja 1700-luvulta lähtien. Jatkossa arkisto on paloturvallisessa paikassa ja kaikkien tutkittavissa”, Kandolin sanoo.

Kökkäväen ikähaitari venyy teineistä kahdeksankymppisiin. Osa jättää suosiolla fyysisimmät työt väliin. Pisimmät hirret ovat yhdeksänmetrisiä, joten niiden liikutteluun tarvitaan koneita.

Raija Kuosa, 83, kerää roskia ja siivoaa pihamaata. Hän pitää taloprojektia ainutkertaisena ja tärkeänä jälkipolville.

”Innostuin käymään kökässä tänä talvena. Täällä on hyvä henki. En tuntenut aluksi juuri ketään, mutta nyt juttu luistaa ja olen tutustunut moniin kyläläisiin. Olen myöhäisherännäinen, mutta aion kulkea talkoissa koko loppuelämäni”, toteaa Kuosa iloisena.

”Oleellisinta on nimenomaan se, että ihmiset kokevat osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä. Se on hirveän tärkeää erityisesti ikäihmisille, joista moni asuu yksin. Aluksi moni on murehtinut, että kuinka he jaksavat kantaa hirsiä, mutta täällähän kaikenlaista muutakin työtä”, seuran puheenjohtaja Olavi Kandolin jatkaa.

Kotiseututalon on erikoisosaamista vaativa projekti. Suurin osa näistä tehtävistä hankintaan ostotyönä rakennusalan ammattilaisilta.

Yksi heistä, perinnerakentaja Leo Lönnroth toteaa, että talossa yhdistyvät uusi ja vanha rakennustekniikka.

”Pääsääntöisesti kehikko on tosi hyväkuntoinen, ja tarvittaessa lahot yksilöt korvataan varaosahirsillä. Taloon asennetaan hissi, joka on peräisin toisesta purkukohteesta. Pyrimmekin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia”, Lönnroth valottaa.

Kökästä ei selvitä ilman ruokatarjoilua. Lohisopan keittäjä Marjut Järvenpää (vas), Raija Kuosa, Mari Järvimäki ja Jenni Laurila. Apukäsinä häärivät Niila ja Helmi Anttila. Kuva: Johannes Tervo

”Nyt syömään”, kajahtaa pihamaalla. Talkooväki valuu hiljalleen kotiseututalon tupaan.

Keittiövastaava Marjut Järvenpää on keittänyt maistuvan lohisopan. Ruuanlaitto on olennainen osa talkookulttuuria. Hyvä ruoka auttaa jaksamaan ja lisää motivaatiota.

”Ruuan laittaminen talkooväelle on kivaa ja tuo hyvää mieltä. Teen sitä rakkaudesta tätä paikkaa kohtaan”, Järvenpää toteaa.

Siirrettävä rakennus on keskeinen osa Harju-Säntin suvun historiaa. Siirtoprojekti herättänyt taloon liittyvät muistot uudelleen henkiin.

”Täällä on käynyt ihmisiä, jotka ovat kertoneet asuneensa ja jopa syntyneensä talossa. Eräs henkilö kertoi olleensa viimeinen talon kamarissa syntynyt lapsi”, Voitto Parkkonen sanoo.

Talon vanhimmat hirsiosat ovat peräisin 1700-luvun lopulta. Pohjapiirustus ja huonejärjestys tulevat säilymään samana. Puretusta rakennuksesta pelastettu tuvan penkki saa paikan uudesta rakennuksesta.

”Penkki on koko tuvanlevyinen ja sen nostamiseen tarvittiin kahdeksan miestä. Penkki piti tuoda ulos talon päätyikkunasta”, Olavi Kandolin kertoo.

Kurikka-Seura haluaa korostaa perinteiden vaalimisen tärkeyttä: kaikkea vanhaa pidä hävittää uuden tieltä.

”Emme tee taloa itsellemme, vaan tuleville sukupolville”, Kandolin toteaa. ”Jälkipolvet tulevat varmasti olemaan kiitollisia meille, mutta emme vielä itse tajua sitä.”