Ville Maahinen näyttää vanhaa ristiä, jonka silmukka piti juottaa kiinni. Kuva: Petteri KivimäkiVille Maahinen elää sairautensa ehdoilla: ”Maalla asuessa minulla on varaa tehdä lyhyempää työaikaa”
Keuruulainen kultaseppä ja diakoni Ville Maahinen on opetellut elämään voimiensa mukaan.TilaajalleVille Maahisen terveysongelmat alkoivat jo lapsuudessa. Saunan jälkeen särki ja väsytti. Myös koulun urheilukilpailut ja partioretket ottivat voimille.
Fibromyalgia diagnosoitiin parikymppisenä, kun reumaa ei löytynyt.
Fibromyalgia on pitkäaikainen kipuoireyhtymä, jossa esiintyy laaja-alaista särkyä ja arkuutta. Siihen liittyy usein myös voimakasta uupumusta, huonoa unta sekä muisti- ja mielialaoireita.
”Hyvä elämä liittyy siihen, että voi tehdä asioita omien voimavarojen mukaan.”
Maahisen arjessa suurin ongelma eivät nykyisin ole kivut vaan väsymys.
Sairaus on asettanut elämälle rajat, joiden mukaan työtä ja arkea on rakennettava. Olennaista on, että omaa tekemistä voi sovittaa siihen, mihin kulloinkin riittää energiaa.
”Hyvä elämä liittyy aika paljon siihen, että voi tehdä asioita omien voimavarojen mukaan ja hyväksyä sen, ettei kaikkea pysty tekemään samalla tavalla kuin muut.”
”Kotitalomme ei ole luterilaisen tylsä”, Maahinen myhäilee. Kuva: Petteri KivimäkiSairaus näkyy kultasepän työssä ennen kaikkea työajan pituudessa. Tehokasta työtä kertyy päivässä nelisen tai viitisen tuntia.
”Jos jonkin projektin vuoksi on pakko tehdä töitä aamusta iltaan, se onnistuu, mutta sen jälkeen palautuminen voi kestää todella monta päivää. Ylimääräinen työaika on silloin suoraan pois tulevista työpäivistä.”
Maahinen rytmittää työnsä pätkiin ja pitää taukoja. Ulkona oleminen auttaa eniten. Myös sää vaikuttaa oloon. Parhaiten hänelle sopii viileä, kuiva ja tuulinen kesäpäivä, jolloin aurinko ei porota eikä sada.
Tavoitteena ei ole saada kipuja kokonaan pois vaan pitää keho liikkeessä ja toimintakyky yllä. Kivun lievittämiseen hän käyttää lähinnä parasetamolia.
Kultasepän työ vaatii tarkkuutta ja keskittymistä. Kuva: Petteri KivimäkiMaahisen ammatinvalinta sai alkunsa keskiaikaharrastuksesta 1990-luvun puolivälissä.
Ruotsalaisen koruntekijän vierailu keskiaikatapahtumassa innosti Maahisen ensin hiomaan kiviä ja sitten hankkimaan kesätyörahoilla kultasepän työkaluja ja koneita.
Kultasepän perustaitoja hän opiskeli 1990-luvun lopulla Järvenpään invalidiliiton kultaseppäkoulussa.
Ammattitutkinnon hän suoritti 2014 Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Sastamalassa ja kultaseppämestarin erikoisammattitutkinnon 2024 Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa.
Nykyisin noin kolmannes tai jopa puolet Maahisen työstä liittyy ortodoksiseen kirkkoon.
Piispansauvan tappi on jäänyt oven väliin. Nyt se on soikea ja emalointi karissut. Kuva: Petteri KivimäkiMaahinen konservoi ja entistää museoesineitä, korjaa kirkon käyttöesineitä ja valmistaa liturgisia esineitä kuten suitsutusastioita, viinikannuja, ristejä, lusikoita ja veitsiä.
Ville Maahisella ja hänen Hannele-vaimollaan on kummallakin oma toiminimiyrityksensä.
Ville tekee kultasepän töitä Kurkipellon pajalla. Hannele puolestaan työskentelee kirkollisten esineiden parissa. Hän esimerkiksi puhdistaa ja korjaa ikonien metallisuojia eli riisoja.
Myös pariskunnan nuorin poika Valo Maahinen on osallistunut pajan töihin, mutta nykyisin yliopisto-opinnot ja työ tuulivoimayrityksessä vievät hänen aikaansa.
”Onneksi asuntolainan kuukausilyhennys on niin edullinen, että voin tehdä töitä sen verran kuin voimani riittävät.” Kuva: Petteri KivimäkiKeskiaikaharrastus johdatti Maahisen tulevan puolisonsa luo.
Ville ja Hannele tapasivat vuonna 2001 Pornaisissa yhteisen ystävän luona keskiaikaisessa yrttitarhassa. Kumpikaan ei ollut etsimässä parisuhdetta, mutta intohimo historiaan ja käsillä tekemiseen yhdisti heitä nopeasti.
”Sukulaissielut tunnistivat toisensa.”
”Sukulaissielut tunnistivat toisensa”, Ville Maahinen kuvailee kohtaamista.
Hannele oli ortodoksi jo ennestään. Ville oli lähtöisin luterilaisesta perheestä, ja hän oli tuolloin maallistunut.
Yhteinen elämä ja kiinnostus historiaan johdattivat hänet vähitellen ortodoksisen kirkon pariin. Hän liittyi kirkkoon noin 20 vuotta sitten.
Maahiselle ortodoksisuudesta on tullut ajan myötä enemmän kuin uskonnollinen yhteisö. Se on hänelle tapa hahmottaa maailmaa ja osa omaa identiteettiä.
”Ortodoksisuus on minulle henkinen koti.”
Maahisen perheen hirsitalon takapihalla on pikkuinen tsasouna eli ortodoksinen rukoushuone. Kuva: Petteri KivimäkiHistoriasta kiinnostunutta Maahista puhutteli ortodoksisen kirkon pitkä perinne mutta myös tapa suhtautua kirkon esineisiin. Niitä kohdellaan hellästi, rakkaudella ja kunnioittaen.
Ortodoksista uskoa hän sanoo oppivansa ennen kaikkea käymällä palveluksissa.
Diakonina Maahinen on toiminut viisi vuotta. Hänet vihittiin ensin lukijaksi, joka lukeutuu ortodoksisessa kirkossa alempaan papistoon. Diakoni toimii papin apulaisena ja lausuu jumalanpalveluksissa rukousanomuksia.
Keuruu kuuluu Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueeseen. Maahisten koti ja pihalla oleva tsasouna eli rukoushuone ovat osa paikallista ortodoksista elämänmenoa.
Vaikka tsasouna on pieni, siihen on joskus ahtautunut 15 ihmistä kerrallaan. Kuva: Petteri KivimäkiTsasounan hirsimuurien suojassa voidaan kokoontua esimerkiksi maallikkorukoushetkiin. Rauhaisa paikka kokoaa yhteen ortodokseja lähiseudulta.
Elokuinen praasniekka eli temppelijuhla järjestetään niin ikään pihapiirissä. Juhlaan kuuluu vedenpyhitys, liturgia ja yhteinen ateria. Maahisen mukaan siinä on myös hieman pyhiinvaelluksen tuntua.
Yhteisöllisyys on hänelle tärkeä osa hengellisyyttä.
”Kaipaan ja tarvitsen iloisia hymyjä, nyökkäyksiä, tervehdyksiä ja halauksia. Siinä on vahvasti perheen tunne.”
Ville ja Hannele Maahinen tutkivat entistettäväksi tullutta, 1800-luvulta peräisin olevaa saattolyhtyä, jota käytetään muun muassa pääsiäisen ristisaatossa. Kuva: Petteri KivimäkiMaaseudulla asuminen tekee mahdolliseksi sellaisen arjen, jossa omaa elämää voi sovittaa jaksamisen mukaan. Kun työkyky on rajallinen, kaupungissa asuminen olisi Maahisen mukaan liian kallista.
”Meillä on asuntolainan lyhennys 560 euroa kuukaudessa, ja sillä saamme kodin, ison tontin, työhuoneet ja kaikki työtilat. Se mahdollistaa yrittäjänä toimimisen tällä työkyvyllä.”
”Eettisesti ajatellen olisi väärin ostaa kanaa kaupasta ja jättää omat syömättä.”
Ruoka saa Maahisen pohtimaan, kuka sen on tuottanut ja miten siihen pitäisi suhtautua. Pihassa on kanoja, joista saadaan munia.
”Vaikka pihakanoja ei aina tekisi mieli syödä, eettisesti ajatellen olisi vähän väärin ostaa kanaa kaupasta ja jättää omat syömättä.”
Ajatus liittyy Maahisen mukaan sellaiseen tapaan elää, jossa pienilläkin teoilla pitää olla merkitys ja arvo.
Ville ja Hannele Maahisen yhdessä rakentamassa hirsitalossa on ortodoksisuus vahvasti läsnä. Kuva: Petteri KivimäkiVille Maahinen
47-vuotias keuruulainen kultaseppämestari ja ortodoksisen kirkon diakoni.
On elänyt lapsuudesta lähtien fibromyalgian kanssa. Se on pitkäaikainen kipuoireyhtymä, johon liittyy voimakasta uupumusta.
Perheeseen kuuluvat Hannele-puoliso ja neljä lasta.
Pariskunnan keskiaikaharrastuksessa yhdistyvät historia, käsityöt, musiikki ja ruokaperinteet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
