Pankkitilihuijauksen uhri ei saa todennäköisesti koskaan rahojaan takaisin. Kuva: Aino SaarikiviJokainen on huijattavissa
Pankkitilihuijauksessa voit yhdessä hetkessä menettää pahimmillaan kaikki rahasi, eikä menetyksiä korvaa kukaan.TilaajalleErilaiset digihuijaukset ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. Viime vuonna pankkien tietoon tulleissa tapauksissa suomalaisten rahaa menetettiin verkkorikollisille 62,9 miljoonaa euroa.
Euroissa mitattuna huijaukset lisääntyivät noin 40 prosenttia edellisvuoteen nähden, kertoo Finanssiala ry:n petos- ja rikostorjunnasta vastaava johtaja Niko Saxholm.
Huijausviestejä lähetetään sähköpostina, tekstiviesteinä ja sosiaalisessa mediassa, ja niitä soitetaan perinteisinä puheluina. Määrät ovat tähtitieteellisiä.
”Volyymit ovat käsittämättömässä nousussa. Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta vastikään esimerkiksi DNA kertoi, että he ovat estäneet puolessa vuodessa lähemmäs kahdeksan miljoonaa linkkiä haittaohjelmasivuille”, Saxholm kertoo.
”Kun miettii, että kyseessä on vain yksi teleoperaattori, ymmärtää että todellinen määrä on valtava.”
Finanssialan kyselyn mukaan yli seitsemän prosenttia suomalaisista on menettänyt rahaa digihuijareille. Tänä syksynä aihe on tullut esille useiden julkisuuden henkilöiden kautta.
Näyttelijä Jarmo Koski kertoi menettäneensä eläkesäästönsä sijoitushuijaukseen. Konkaripoliitikko Osmo Soininvaara ja Suomen Pankin entinen johtaja Erkki Liikanen joutuivat pankkitilihuijauksen uhreiksi. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse oli tiettävästi niin sanotusta ”turvatilihuijauksesta”.
Juuri turvatilihuijauksia Saxholm pitää tällä hetkellä kaikista viheliäisimpinä. Näissä huijauksissa henkilö voi menettää jopa kaikki rahansa.
Siihen ei voi tuudittautua, että huijauksen tunnistaisi kehnosta suomesta. Yhteydenotto voi tulla suomalaisesta numerosta ja hyvällä suomen kielellä.
”Puhelun aikana haistellaan jatkuvasti, mikä uhrin tilanne on.”
Turvatilihuijauksesta on ollut liikkeellä monia erilaisia versioita. Tyypillisesti kaikki alkaa tekstiviestillä tai soitolla, jossa kerrotaan epäilyttävästä toiminnasta uhrin pankkitilillä.
”Huijauksessa voi olla monta kerrosta. Ensimmäinen viesti voi tulla vaikka kodinkonemyyjältä, joka kertoo, että uhrin nimissä on ostettu tuhansilla euroilla tavaraa. Tämän jälkeen henkilö ohjataan Gigantin turvallisuusasiantuntijalle, joka utelee, mikä on tämän käyttämä pankki.”
Niko Saxholm kehottaa soittamaan matalalla kynnyksellä oman pankkinsa asiakaspalveluun, jos nettiasioinnissa tapahtuu jotain poikkeavaa. Kuva: FinanssialaKun tieto on saatu, uhrille kerrotaan, että tämän pankista ollaan kohta yhteydessä.
Seuraavaksi pankkivirkailijana esiintyvä huijari ohjaa uhrin laittamaan rahat uudelle avattavalle tilille ”turvaan”.
Huijauksille ei ole yhtä ja samaa kaavaa. Jokainen tapaus on omanlaisensa.
”Huijarit ovat manipuloinnin mestareita. Puhelun aikana haistellaan jatkuvasti, mikä on uhrin tilanne, ja tarinaa muutetaan sen mukaan. Tavoite on kuitenkin aina sama eli rahojen varastaminen”, Saxholm selittää.
Vakavimmassa tilanteessa huijarit saavat uhrin pankkitunnukset sekä vahvistussovellukset haltuunsa.
”Siinä tilanteessa uhri on tosi heikoilla. Kaikki ovet ovat rikolliselle auki”, Saxholm toteaa.
Koko tili saadaan kaapattua ja turvarajat muutettua. Sähköistä allekirjoitusta voidaan käyttää esimerkiksi vakuudettomien pikavippien nostoon, joten rahojen menettämisen lisäksi uhrin kontolle voi tulla läjä velkoja maksettavaksi.
Rikosilmoituksen tekeminen kannattaa, mutta harvoin poliisi saa syyllisiä kiinni.
Hyvin yleinen huijausviesti, jossa kerrotaan odottavasta paketista. Kuva: Jussi Vehkala kuvakaappausRikolliset tarvitsevat pankkitilihuijauksissa ensimmäiseen tilisiirtoon rahamuulin tilin. Aikaisemmin nämä ovat olleet oikeiden suomalaisten tilejä.
Rahamuulin tililtä rahat ovat kulkeutuneet ulkomaisille tileille eteenpäin. Rahat nostetaan käteisenä tai siirretään kryptopörssiin, jolloin jäljet katoavat.
Viime syyskuussa voimaan tullut EU:n pikamaksuasetus on pahentanut tilannetta. Nyt raha kulkee kymmenessä sekunnissa mihin tahansa pankkiin yhtenäisellä euromaksualueella.
”Tämä helpottaa muuliorganisaatioiden kokoamista. Nyt muuleja voi olla missä tahansa euromaksualueella (SEPA).”
Kun aikaisemmin tilisiirroissa oli pankkien välillä viive, huijauksia voitiin estää jäädyttämällä tili. Enää tämä ei ole mahdollista.
Aikaisemmin poliisina toiminut Niko Saxholm kertoo digihuijauksien olevan kansainvälistä rikollisuutta, jossa hyödynnetään isoa datamassaa ja automatiikkaa.
Kansainvälistynyt, alihankintaketjuihin pohjautuva talous on läsnä myös rikollismaailmassa.
”Rikollisilla on käytössä niin paljon palveluita, että itse ei tarvitse osata kovinkaan paljoa. Rikollinen voi ostaa viestien levittämisen ja komentopaneelin, joilla uhrien huijausta organisoidaan.”
”Huijauskampanjoita pystytään kohdistamaan Suomeen ympäri maailman. Tekoälyn kielimallien ansiosta palvelut ovat saatavilla kaikilla kielillä.”
”Jos huijauksen uhriksi joutuu, tappion joutuu kärsimään itse.”
Soittoroboteilla pystytään lähettämään minuutissa kymmeniätuhansia kertoja samaa huijausviestiä. Kun massaa on riittävästi, välillä tärppää.
Minkälaisiin yhteydenottoihin esimerkiksi pankeista voi sitten nykyään luottaa?
”Nykyään pankkien viestintä on enimmäkseen sellaista, että ilmoitetaan asiakkaalle vain verkkopankkiin tulleesta viestistä eikä muuta.”
Huijausyrityksiä yhdistää kaksi asiaa: kiire ja uhkailu.
”Jotakin ikävää muka tapahtuu, jos et toimi välittömästi huijarin antamien ohjeiden mukaan. Tämä ei tietenkään kuulu pankkien, viranomaisten tai yritysten tapoihin. Jos tällaista havaitsee, pitäisi hälytyskellojen soida.”
”Ainoa edelleen luotettava tieto verkossa on selaimen osoite. Osoiteriviä ei pystytä täysin väärentämään”, Petteri Järvinen sanoo. Kuva: Petteri JärvinenTietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen pitää nykyistä menettelyä epäoikeudenmukaisena pankkitilihuijausten uhreille.
”Jos huijauksen uhriksi joutuu, tappion joutuu kärsimään itse. Linja on varsin tyly. Tulkinta on se, että henkilö on ollut törkeän huolimaton. Tällainen huolimattomuusvirhe voi kuitenkin sattua melkein kenelle tahansa”, Järvinen sanoo.
”Tämä on tällä hetkellä ainoa rikostyyppi, jossa syyllistetään uhria.”
Ikäihmisiä pidetään alttiina digihuijauksille. Järvinen on samaa mieltä mutta lähestyy asiaa eri näkökulmasta.
”Yleinen selitys on se, että ikäihmiset eivät ole digitaitoisia tai että he ovat liian luottavaisia. Huomaamatta jää se seikka, että vanhemmilla ihmisillä on yleensä rahaa. Raha on vielä usein tavallisella käyttötilillä, josta se on helppo putsata.”
Järvisen mukaan tulisi miettiä, kannattaako kaikkia rahoja makuuttaa samalla tilillä. Varotoimena varallisuutta voisi jakaa esimerkiksi pitkäaikaistilille tai sijoituksiin.
Turvatilihuijaukset sekä muut pankkitilihuijaukset ovat vain jäävuoren huippu vakavuudessaan. Monet muut perinteiset digihuijaukset ovat voimissaan.
Myyntihuijauksia on edelleen paljon verkossa, esimerkiksi Tori.fi:ssä ja Huuto.netissä. Rahat kelpaavat myyjälle, mutta tavaraa ei lähetetä tai sitä ei ole olemassakaan.
”Takavuosina näistä puhuttiin paljon, nyt ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yksittäiset summat ovat näissä pieniä, ja asia on tullut tutuksi. Digitaalisuus ei ole näissä edes suuressa roolissa.”
Sijoitushuijauksissa korostuvat nykyään kryptovaluutat. Tässä yhteydessä Järvinen korostaa, että huijauksen uhriksi joutuminen ei katso ikää. Erityisesti nuoret miehet lankeavat kryptovaluuttahuijauksiin.
Tieto kryptovaluuttojen kuten bitcoinin toteutuneesta arvonnoususta voi hämärtää arvostelukykyä.
Sijoitushuijausta voi arvioida vähemmän katalaksi rikokseksi, sillä henkilö itse tekee päätöksen sijoittamisesta.
”Sijoitushuijaustapauksissa voi kyllä katsoa peiliin. Miksi uskoo suuria tuottolupauksia ja asioi jonkun aasialaisen kryptopörssin kanssa.”
Rahan lisäksi rikolliset voivat kalastella ihmisten tietoja, joita voidaan hyödyntää identiteettivarkauksissa. Tämän vuoksi tulisi miettiä tarkkaan, mitä tietoa itsestään laittaa verkkoon. Esimerkiksi sosiaalisen median tilejä kaapataan paljon.
Oma lukunsa ovat huijaukset, joissa henkilön lähiomaista matkiva huijari pyytää rahaa. Vieraasta numerosta tulee tekstiviesti: ”Hei äiti! Puhelin meni rikki ja tarvitsen rahaa.”
Huijari sepittää tilanteen, jossa hänellä on jokin hätä ja rahaa tarvitaan juuri nyt. Raha täytyy laittaa kaverin pankkitilille, koska oma puhelin on rikki.
”Perheissä olisi hyvä miettiä jokin tunnussana, jolla varmistetaan, että viestin lähettäjä on oikeasti oma perheenjäsen.”
Järvinen huomauttaa, että kukaan ei enää voi luottaa siihen, että esimerkiksi sosiaalisen median tililtä lähetetty viesti olisi oikeasti kaverilta tai perheenjäseneltä.
Tekoälyn nopea kehittyminen synkistää näkymiä entisestään, ja jatkossa oikean henkilön tunnistaminen voi olla vielä vaikeampaa.
”Jonakin päivänä on mahdollista, että kenen tahansa ääni ja kuva videossa voidaan kloonata henkilöä vastaavaksi.”
”Tämän vuoksi pitäisin jo nyt tärkeänä sitä, että perheen sisällä mietittäisiin jokin tunnussana. Sillä voitaisiin varmistaa, että viestin lähettäjä tai soittaja on oikeasti se oma lapsi tai puoliso, jos asiasta herää pienikin epäilys.”
- Osaston luetuimmat
