Kompostoinnissa tärkeintä on sopiva kosteus, riittävä kuivike ja hapensaanti. Oikein hoidettu komposti ei haise pahalle. Kuva: Petteri Kivimäki
Itse tehty biojätekompostori on toimiva ja halpa ratkaisu – mutta vain oikeassa tilanteessa
Biojätteen kompostointi onnistuu itse tehdyllä kompostorilla, kun rakenne, kuivike ja jyrsijäsuojaus ovat kunnossa. Oikein hoidettu komposti säästää rahaa ja tuottaa ravinteikasta multaa puutarhaan.Tilaajalle
Valmiit lämpökompostorit voivat maksaa satoja euroja. Kuva: Kimmo HaimiJätelain mukainen biojätteen lajitteluvelvoite laajeni kaksi vuotta sitten koskemaan yli 10 000 asukkaan taajamia. Se toi monelle omakotiasujalle ja mökkiläiselle uuden kysymyksen: pitäisikö pihalle hankkia biojäteastia vai kompostori?
Marttaliiton kotipuutarhan johtava asiantuntija Tiina Ikonen on saanut sen jälkeen runsaasti yhteydenottoja aiheesta.
”Monet ovat epävarmoja, koska kompostorit ovat verrattain hinnakkaita”, Ikonen sanoo.
Valmiit lämpökompostorit voivat maksaa satoja euroja, eikä investointi houkuttele kaikkia, etenkään pieniä talouksia.
Toisaalta ilahduttavaa on, että monet pienenkin omakotitalotontin omistajat ovat ymmärtäneet kiertotalouden merkityksen.
”Valtavat ravinne- ja hiilimäärät, jotka syntyvät oman kodin ja tontin biojätteestä menevät hukkaan, kun jäte kerätään tontilta pois.”
Moni on Ikosen mukaan tehnyt laskelmia biojätekeräyksen kustannuksista ja kompostorin takaisinmaksuajoista.
Lämpökompostorin voi myös rakentaa itse kohtuullisella vaivalla ja rahalla. Omatekoinen kompostori voi olla aivan toimiva ratkaisu, kunhan perusasiat ovat kunnossa.
”Kompostointi ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii vähän viitseliäisyyttä”, Ikonen sanoo.
Hänen mukaansa erityisesti yhden tai kahden hengen talouksissa isot valmiskompostorit voivat olla ylimitoitettuja.
”Yhden ihmisen taloudessa jätettä tulee usein niin vähän, että pieni saavimallinen kompostori voi riittää hyvinkin. Nelihenkiselle perheelle sellainen ei enää yleensä riitä.”
Erilaisia ja eri kokoisia tee-se-itse-kompostorien ohjeita löytyy netistä.
”Nelihenkiselle perheelle sopiva koko on usein 200–300 litraa. Yhden ihmisen biojätteille paljon pienempikin voi riittää.”
Yksinkertaisimmillaan biojätekompostori voi olla eristetty saavi tai itse rakennettu puinen laatikko. Ratkaisu sopii etenkin mökeille ja maaseudulle, missä tilaa on enemmän, eikä naapuri ole aivan vieressä.
Taajamissa vaatimukset korostuvat. Elintarvikejätettä sisältävän kompostorin pitää olla jyrsijäsuojattu, eikä rakenteessa saa olla yli seitsemän millimetrin rakoja.
”Jyrsijäsuojaus on ehdoton. Verkko pitää olla myös pohjassa”, Ikonen muistuttaa.
Jos valmista tiheäsilmäistä verkkoa ei löydy, voi asentaa kaksi verkko limittäin. Itse kompostorin voi rakentaa esimerkiksi laudasta, vanhoista kuormalavoista tai muista kierrätysmateriaaleista.
Kompostorin kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Liian pieni täyttyy nopeasti, etenkin jos massa jäätyy talvella. Toisaalta liian suuri kompostori voi toimia huonosti pienellä jätemäärällä.
”Nelihenkiselle perheelle sopiva koko on usein 200–300 litraa. Yhden ihmisen biojätteille paljon pienempikin voi riittää.”
Talvikäyttöön tarkoitettu lämpöeristys riippuu osittain kunnan jätehuoltomääräyksistä. Kaikki kunnat eivät edellytä lämpökompostoria ympärivuotiseen käyttöön.
”Oman kunnan määräykset kannattaa aina tarkistaa”, Ikonen muistuttaa.
”Nyrkkisääntö on, että seosainetta pitäisi olla noin kolmasosa biojätteen määrästä.”
Moni pelkää kompostoinnissa hajuhaittoja tai kärpäsiä, mutta yleensä ongelmien taustalla on liian märkä massa ja hapen puute.
”Jos kompostori haisee mädäntyneelle, silloin se ei enää kompostoidu vaan mätänee.”
Siksi biojätteen joukkoon tarvitaan kuivaa seosainetta. Kaupoissa myydään valmiita kuivikkeita, mutta seosaineeksi sopivat myös oksahake, puukarike, silputut kananmunakennot tai vessapaperirullat.
Helpointa on päästä alkuun kaupan kuivikkeella. Kun kokemus karttuu, oppii paremmin hyödyntämään oman pihan raaka-aineita kompostin kuivikkeena.
”Nyrkkisääntö on, että seosainetta pitäisi olla noin kolmasosa biojätteen määrästä.”
Kaupoissa myydään valmiita kuivikkeita, mutta seosaineeksi sopivaa materiaalia voi löytyä omasta keittiöstä ja puutarhasta. Kuva: Sanne KatainenYli-innokas kompostoija saattaa tehdä yllättävän virheen kompostin pöyhimisessä. Sitä ei nimittäin tarvitse tehdä kovin usein.
”Liian usein sekoittaminen voi jopa hidastaa kompostin toimintaa. Kerran kuussa voi vähän tarkistaa syvemmältä, missä vaiheessa massa on”, Ikonen ohjeistaa. Hajun ja kärpästen yllättäessä tosin kannattaa seosaineen lisäyksen ohessa pöyhiä hieman syvemmältä.
Toimivan kompostin tunnistaa Ikosen mukaan siitä, että massa painuu kasaan, lämpenee eikä haise pahalle.
”Kun kannen avaa, sieltä pitäisi tulla sellainen lehmän henkäys. Se kertoo, että komposti toimii.”
Moni yllättyy myös siitä, ettei kompostista tule käyttövalmista multaa hetkessä. Tuore massa kannattaa yleensä siirtää jälkikompostoitumaan ennen käyttöä.
Jos joukossa näkyy vielä ruoantähteitä tai massa haisee voimakkaasti, komposti ei ole valmis.
”Kun se muuttuu tummaksi humusmaiseksi aineeksi, eikä enää haise pahalle, sitä voi käyttää puutarhassa melkein missä vain.”
Puolikypsää kompostia voi käyttää katteena pensaiden ja perennojen alla. Kypsä kompostimulta taas parantaa kasvimaata ja kukkapenkkejä.
Valmis kompostimulta kannattaa käyttää tai varastoida niin, ettei se unohdu kasaksi pihan perälle, Tiina Ikonen muistuttaa. Kuva: Kari SalonenJos kompostoinnin aloittaa nyt loppukesästä, vähintään puolikypsää kompostimultaa olisi käytössä parhaimmillaan jo ensi keväänä.
Ikosen mukaan moni innostuu kompostoinnista viimeistään silloin, kun oman työn tulokset näkyvät puutarhassa.
”Kun pääsee ensimmäistä kertaa levittämään omaa kompostimultaa puutarhaan, se on palkinto. Siinä huomaa konkreettisesti, miten maan rakenne paranee ja kasvit voivat paremmin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
