Kuva: Timo Filpus
Kävisikö musiikki dopingista? Kiihkeillä rytmeillä oli yllättävä vaikutus kestävyyteen
Tutkijat seurasivat rasituksen aikana sydämen sykettä, hapenottokykyä, energian kulutusta ja maitohappotasoja, kun koehenkilöt rehkivät suosikkikappaleidensa tahdissa.Tilaajalle
Suosikkimusiikki soimaan kuulokkeisiin ja ennätyksiä jahtaamaan. Kuva: Petteri Kivimäki”Tunne rytmi treenatessa, älä kipua lihaksissa.” Suunnilleen näin alkaa otsikko artikkelissa, jossa tutkittiin musiikin vaikutusta rasituskestävyyteen kovassa treenissä.
Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus osoitti kiihkeärytmisen musiikin kuuntelemisen raskaan rasituksen aikana lisäävän jaksamista ja pidentävän treenin kestoa.
Tutkimukseen osallistui 29 tervettä liikunnallista aikuista. Heitä seurattiin kahden kuntopyöräsession aikana. Toinen poljettiin hiljaisuudessa, toisessa kuului kuulokkeista musiikkia, itse valittuja suosikkikappaleita, joissa hittitempo oli 120–180 iskua minuutissa.
Polkeminen oli raskasta, 80 prosentin teholla maksimista, ja kesti uupumukseen asti. Kahden testin välillä oli useiden päivien tauko. Polkemisen aikana ja sen jälkeen seurattiin sydämen sykettä, hapenottokykyä, energian kulutusta ja maitohappotasoja. Lisäksi kysyttiin osallistujilta kokemusta koetusta rasituksen tasosta.
Tutkijat toteavat, että itse valittu motivoiva musiikki saattaa johtaa pitempiin ja laadukkaampiin liikuntasessioihin.
Ilman musiikkia koehenkilöt jaksoivat polkea noin puoli tuntia, kunnes uupuivat. Musiikin kuuntelu lisäsi jaksamista kuusi minuuttia, joka on prosentteina peräti 20.
Energian kulutuksen taso oli testien aikana samanlainen, mutta kokonaiskulutus musiikkia kuunnelleilla isompi, koska he jaksoivat pitempään. Sydämen sykkeessä, hapenotossa ja maitohapon kertymisessä ei ollut eroja. Lopussakin sykkeet ja maitohappotasot olivat samanlaisia.
Polkijoiden mukaan musiikki auttoi kestämään epämukavuutta, kuten hengästymistä ja kipua pitempään.
Musiikin vaikutuksen mekanismit eivät selvinneet, mutta aivojen mesolimbisen palkitsemisjärjestelmän eli dopamiiniradan aktivoituminen lienee ainakin osavastuussa. Lisäksi musiikin vaatima tarkkaavaisuus peittää ja helpottaa tuskaa kuten piimäkipua lihaksissa.
Tutkijat toteavat, että itse valittu motivoiva musiikki saattaa johtaa pitempiin ja laadukkaampiin liikuntasessioihin. Seurauksena olisi parempi kunto ja into jatkaa. Eli enemmän terveyshyötyjä.
Olikohan sillä merkitystä, että sydämen syke ja musiikin tempo olivat samaa luokkaa?
Lähde: Psychology of Sports and Exercise
Kirjoittaja on lääketieteen tohtoriArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
