Piispat suosittavat sateenkaariparien vihkimistä, vaikka avioliitto on kirkon opin mukaan miehen ja naisen välinen

Piispainkokous antoi äskettäin ohjeen, jonka mukaan seurakunnissa tulee kohdata kaikki avioliittoon vihkimistä tai avioliiton siunaamista pyytävät avoimesti ja arvostavasti. Vaikka sitä ei suoraan sanota, kohtaamiseen voi lukea myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. Kyseessä on ”pastoraalinen ohje”, joka ei velvoita vaan mahdollistaa.

Avioliittolaki mahdollistaa papin toimittaman kirkollisen vihkimisen myös samaa sukupuolta oleville, eikä kirkon lainsäädäntöön ole kirjattu sille estettä. Monet papit ovatkin lakimuutoksen jälkeen vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja, eikä ole syytä epäillä syntyneiden liittojen oikeutusta.

Kuitenkin katekismus ja kirkkokäsikirja tuntevat vain miehen ja naisen avioliiton. Niitä voi muuttaa vain kirkolliskokous. Toukokuussa se hylkäsi piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Kirkon käsitys on perinteinen, mutta olemme tilanteessa, jossa myös muuttunut avioliittokäsitys on osa todellisuutta. Siitä kertovat monien kirkkoneuvostojen päätökset avata tilat kaikkien parien vihkimiselle.

Nyt piispainkokous ilmaisi, että vihkimisten sopivuudesta kirkkoon ei tarvitse tehdä eri päätöstä. Toimituksen tulee sisältää lain vaatimat kysymykset ja liiton vahvistamisen. Hengellisen ulottuvuuden siihen tuovat Raamatun lukukappaleet, rukous ja siunaus.

Piispainkokouksen ohje ei muuta kirkon avioliittokäsitystä eikä poista asiassa vallitsevaa erimielisyyttä. Se ei ohita kirkolliskokouksen päätösvaltaa vaan etsii tietä palvella pientä vähemmistöä.

Meneillään on kehitys, jota on verrattu eronneiden vihkimiseen. Sitäkin vastustettiin kirkossa aikansa, ja ilman eri päätöstä se on muuttunut arkipäiväiseksi. Muutos ei tullut ulkopuolelta vaan sisältä, omien jäsenten hengellisestä tarpeesta.

Olen ottanut tästä aiheesta käytyyn keskusteluun osaa jo neljännesvuosisadan ajan kirkon eri tasoilla ja kansainvälisesti. Kaikkialla on kysytty samoja kysymyksiä ja tehty samoja johtopäätöksiä. Kyseessä on yhteiskunnallinen murros, joka ei ole alkanut meidän aikanamme.

Muuttuvat käsitykset perheistä ja seksuaalisuudesta ovat heijastuneet muutoksina lainsäädännössä ja asenteissa. Homoseksuaalisuutta on aina ollut olemassa kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Meidän aikanamme on aiemmin kätketystä asiasta nopeasti tullut hyväksytty ja yhteiskunnallisesti suojeltu.

Kyseessä on yleismaailmallinen kehitys, joka vaikuttaa kaikissa ihmisyhteisöissä. Myös kirkot ja seurakunnat saavat jollain aikavälillä selvittää suhteensa siihen muokkaamalla näkemystään aiempaa myönteisemmäksi. Ekumeenisessa liikkeessä olen tutustunut kirkkoihin, joissa on ensin tehty jyrkän kielteinen päätös ja jonkin ajan kuluttua käännetty se päinvastoin. Aika näyttää, miten meillä käy.