Vankkarakenteinen rhodesiankoira Shumba pitää kurista ja järjestyksestä huolta Suontaan kartanolla. Kuva: Sanne Katainen
Ellen jätti konttorityöt ja ryhtyi emännäksi 100-vuotiaalle kartanolle ‒ "Meillä ei jauhelihapula vaikuta"
Maanviljely, eläimet, perhe-elämä ja politiikka pitävät Rosenlew-perillisen kiireisenä Hattulassa.TilaajalleHattula
Ellen Rydbeck halusi muuttaa takaisin maalle. Helsingin-kuplani eroaa melkoisesti Hattulan-kuplastani, Rydbeck miettii. Kuva: Sanne KatainenKotona pieni lapsi, suuren kartanon pyörittäminen eläimineen, korkea luottamusasema kotikunnassa, kauppatieteen maisteriksi valmistuminen ja ensi kesänä vielä häät.
Ellen Rydbeckin arki saattaa näyttää ulkopuolisesta kuin kirjoitetulta prinsessasadulta ja toisaalta hullunmyllyltä ja ruuhkavuosilta, jossa jaksaminen on väkisinkin koetuksella.
Monessa mukana oleva Rydbeck kertoo, että sujuvan arjen salaisuus löytyy läheltä.
”Ensinnäkin meillä on kartanolla pitkäaikaiset, luotettavat ja osaavat työntekijät. Kotona on joustava ja ymmärtäväinen mies, joka voi tehdä täältä etätöitä ja lisäksi tarjolla on vanhemman sukupolven apua”, Rydbeck jakaa kiitosta.
Jaksaminen on saattanut olla koetuksella myös pikkukunnan poliittisissa kiemuroissa, mutta palataan niihin myöhemmin.
Suontaan kartano on hämäläinen luomuemolehmätila Hattulan perukoilla, lähellä Vanajaveden rantaa. Matkaa pääkaupungin keskustaan on vain reippaat sata kilometriä, mutta maalaisidylli on kuin postikortista.
Tampereen ja Helsingin välillä kulkeva moottoritiekin sijaitsee tarpeeksi kaukana, liikenteen jylyä ei kuulu ollenkaan.
”Halusin palata tänne maanviljelijäksi opiskelujen ja muualla työskentelyn jälkeen. Vaihdoin siistit sisätyöt siisteihin ulkotöihin”, Rydbeck kertoo.
Ellen Rydbeckin paluu Rosenlewin satavuotiaalle sukutilalle tapahtui vuonna 2019 ja sukupolvenvaihdos tehtiin keväällä 2020. Äidinkielenään ruotsia puhuvalla Rydbeckillä oli sitä ennen takanaan työvuosia muun muassa Helsingissä ja Tukholmassa.
”Äitini Cecilia Rosenlew on edelleen mukana välillä tilan töissä. Ja niin kuin huomaat, että hänellä on yhä sananvaltaa, senior advisernina”, Rydbeck hymähtää ‒ ymmärtäväisesti, ei piiruakaan sarkastisesti.
Kartanon työntekijät käyvät nimittäin usein varmistamassa äiti-Rosenlewilta, kaadetaanko nämä puut tai nuo puskat todella, niin kuin tytär-Rydbeck juuri aamulla ohjeisti. Sopu on mitä ilmeisimmin säilynyt, sen verran lämpimät välit äidillä ja tyttärellä näyttävät olevan.
Kartanolta on muutaman sadan metrin matka talleille. Kuva: Sanne KatainenTällä hetkellä Suontaan kartanolla on noin 70 emolehmää, kaksi siitossonnia ja vaihteleva määrä vasikoita. Lehmät poikivat keväällä ja viettävät kesän vasikoidensa kanssa laitumella. Syksyllä, kun vasikat ovat noin seitsemän kuukauden ikäisiä, ne myydään välitykseen.
”Tällaisena haluan tilan suurin piirtein pitää. Tällä hetkellä kannattavuus on sidoksissa siihen, että olemme luomutila, vaikka siitä koituu lisätyötä ja joskus jopa hankaluuksia. Mutta tällä hetkellä se on välttämättömyys”.
Suurin osa Suontaan kartanon lehmäemoista on hereford-rotuisia, mutta joukossa on myös hereford/aberdeen angus -risteytyksiä ja muutama charolainen. Sonnit ovat charolais- ja limousine-rotuisia.
Lihakarjan lisäksi tilalla on myös muutamia lampaita ja kaksi hevosta ‒ lähinnä harrastusten, ei bisneksen vuoksi.
”Kaikki liha on kuitenkin premium-ruokaa, jonka eteen on nähty valtavasti vaivaa”.
Entäpä sitten politiikka? Rydbeck lähti reilut neljä vuotta sitten mukaan Hattulan kunnallispolitiikkaan, josta ei luvalla sanoen ole outoja käänteitä puuttunut.
Rydbeck nousi ensiyrittämällä äänikuningattareksi ja kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Sama pesti on tulossa Rydbeckille nytkin.
Toista nelivuotiskautta Rydbeck pohti viime metreille saakka.
”Erittäin pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen asetuin sittenkin jälleen ehdolle. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet elämäni opettavimmat; olin ollut alle vuoden ajan maatalousyrittäjä kun lähdin ehdolle. Välillä molemmat ’työt’ ovat kärsineet, mutta parhaani olen yrittänyt tehdä”, Rydbeck kirjoitti sosiaalisessa mediassa maaliskuussa seuraajilleen.
Kartanolla on myös kaksi hevosta. Kuva: Sanne KatainenVaali-iltana hän huomasi, että äänikuningattaren titteli säilyi edelleen Suontakana. Hattulan kunnan pöytä ei kuitenkaan ole vieläkään vanhoista sotkuista täysin puhdas. Riitoja, koukeroita ja jopa viranhaltijoitten vanhoja erottamisprosesseja pohditaan edelleen.
Sille ei Rydbeckään oikein mitään voi.
”Lähdin mukaan politiikkaan siksi, että halusin tutustua uusvanhaan kotikuntaani ja sen ihmisiin. Sillä tiellä ollaan. Hattula kuuluu rahallisesti sote-uudistuksen häviäjiin. Tiukkaa tietysti on, kuten muuallakin, mutta kunnan talous on kohtuullisessa kunnossa”, Rydbeck miettii ja siirtää katsetta sotkuista tulevaisuuteen.
”Lisää pöhinää tänne tietysti kaivattaisiin, vaikka pöhinä ylikulutettu sana onkin”, hän tuumii.
”Haluan myös osallistua julkiseen keskusteluun maa- ja metsätalousalan tilanteesta, vaikka esimerkiksi meillä akuutti jauhelihapula ei juuri nyt vaikutakaan. Kaikki liha on kuitenkin premium-ruokaa, jonka eteen on nähty valtavasti vaivaa”.
”Ei haittaisi, vaikka naudanlihan kulutus vähenisi Suomessa, kunhan liha on suomalaista.”
Perspektiiviä puheenvuoroihin tulevalla maalaiskartanon rouvalla löytyy paitsi lapsuudesta, nuoruudesta ja nykyisestä työstä, myös muun muassa MTK Hämeen johtokunnasta sekä Raision ja HK:n hallintoneuvostoista.
”Ei haittaisi, vaikka naudanlihan kulutus vähenisi Suomessa, kunhan liha on suomalaista. Potentiaalia siihen on, että markkinat heräävät, ettei hinta ole riittävä. Kunhan kotimaista naudanlihaa ei korvata tuonnilla.”
Tulevaisuudessa Ellen Rydbeck haluaa kehittää esimerkiksi Suontaan kartanon vierailutoimintaa, mutta muutoin moni asia saa pysyä nykyisellään. Kartanon komeissa maisemissa haaveet ovat samantyyppisiä kuin missä tahansa muualla.
”Kunhan löytyy perheelle aikaa ja tavallinen arki sujuu, se on aika kivaa. Ja kun kaikki saisivat olla terveinä, työntekijät viihtyisivät ja eläimet voisivat hyvin”, Rydbeck miettii.
Silloin maanviljelijä voisi olla tilallinen vaikka seuraavat 30 vuotta. Ei tarvitsi palata siisteihin sisätöihin pelkästään pyörittämään papereita.
”Onhan niitä paperitöitä paljon täälläkin, mutta ne ovat tilan töistä kaikkein tylsimpiä”, Rydbeck sanoo.
Ellen Rydbeck
Suontaan kartanon yrittäjä, yhden lapsen äiti ja Hattulan kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Kauppatieteen maisteri Hankenilta.
Harrastaa muun muassa metsästystä.
Sukupolvenvaihdoksen myötä tilan omistajuus siirtyi Rydbeckille hänen äidiltään Cecilia Rosenlewilta.
Erik Rosenlew osti Suontaan kartanon vuonna 1918 ja siitä lähtien tila on ollut saman suvun omistuksessa viiden sukupolven ajan. Kartanon punatiilirakennukset rakennettiin 1920-luvulla ja valmistuessaan navetta oli Pohjoismaiden suurin ja modernein lypsynavetta. Nautakarja on ollut tilan päätuotantosuunta jo yli sadan vuoden ajan.
Tilan mailta löytyi 1960-luvulla kaivuutöiden ohessa viikinkiaikainen, raudasta ja pronssista tehty miekka. Suontaan miekan arvellaan olevan 1000-luvulta. Miekkaa voi käydä katsomassa Kansallismuseossa Helsingissä.
- Osaston luetuimmat
