Värityskirjan värittämisestä tuli välineurheilua ja minusta alisuorittaja
Jos haluaa pitää värityskirjaharrastuksen rentona ja kivana, ei omia tuherruksia kannata vertailla somessa, pohtii toimittaja Henna Lääveri.
Puuväreillä ja tavallisilla tusseilla ei värityskirjaharrastaja pääse enää kovin pitkälle. Kuva: Petri Jauhiainen5.7.202620:30
Jopa värityskirjan värittämisestä on tullut tekniikkalaji. Olen monen ikätoverini tavoin hakenut kivaa tekemistä ja mindfulnessia hektiseen arkeen erilaisten aikuisten värityskirjojen avulla.
Vaihtoehtoja värittäjälle on markkinoilla kymmeniä ja juuri ne tietyt alkoholipohjaiset tussit ovat lähes välttämättömyys parhaan väritystuloksen saavuttamiseksi.
Some pursuaa toinen toistaan upeampia luomuksia, joissa kuviin on luotu monimutkaisia yksityiskohtia erilaisilla musteilla, lakoilla ja tussitekniikoilla.
Tartuin värittämiseen paetakseni hetkeksi suorituskeskeistä otettani arkeen. Siinä sitä taas kuitenkin oltiin miettimässä, kannattaako tätä värittämistä edes aloittaa, kun minulta puuttuvat markkinoiden parhaat tussit.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
