Iäkkäälle kannattaa tarjota ”proteiinin” sijasta kunnon ruokaa sen oikealla nimellä

Ihminen tarvitsee noin gramman verran proteiinia painokiloa kohden, vanhukset reilusti enemmän. Iäkkäänä ei ruoka aina maistu, sillä hampaat voivat olla huonot, kokkaustaidot ruostuneet, yksin kokkaus ja syöminen tylsää. Ruokavalio voikin vaivihkaa yksinkertaistua ja yksipuolistua.

Aliravitsemus on kotona asuvilla vanhuksilla yleistä ja osa hauraus-raihnaus-oireyhtymää. Siksi vierailulla käyvien omaisten kannattaakin tarkkailla iäkästä omaistaan: näyttääkö tämä laihtuneen, mitä jääkaapissa on, mitä tämä kertoo syöneensä tänään ja eilen?

Jos huoli aliravitsemuksesta herää, ruokapulmiin kannattaa puuttua ja puhua. Mutta jotta ei tulisi torjutuksi terveysintoilijana, kannattaa puhua proteiinin sijasta ruoista niiden oikeilla nimillä: ostaa tai tehdä kermaista lohisoppaa, muhevia laatikoita ja possupataa, keitellä munia ja paistella munakkaita ja muita voimaruokia.

Vieraammatkin ainekset tulevat tutuiksi, kun käydään yhdessä kaupassa tai vanhus saa itse pilkkoa ja heittää aineksia kattilaan.

Tarjoa aamu- ja iltapalaksi jogurttia ja rahkaa, neuvo sekoittamaan puuroon proteiinijauhetta – vaikkapa voimajauheen nimellä. Papu- ja hernevalmisteet voivat pelottaa ilmavaivojen vuoksi, mutta kyllä maailmaan suolikaasuja mahtuu! Jos vaiva on vaikea, välttely on toki paikallaan.

Rasvan saanti alkaa olla iäkkään ruokavaliossa sivuseikka, joten keittoihin kannattaa ujuttaa kunnolla tuorejuustoa tai kermaa, laatikoihin ja salaatteihin raejuustoa ja leivän päälle lapata juustoa ja leikkelettä. Lihasten ja luiden pitää pysyä kunnossa, jotta toimintakyky ja elämänhalu säilyvät. Samalla voi ruokahalukin kasvaa.