Janne Nikkisen mukaan pelaamisen kiivas tahti on keskeisiä ongelmien aiheuttajia. Kuva: Sanne Katainen
Pelaamisen vauhti on rahapeleissä surmanloukku: ”Ei mitään muutakaan tuotetta osteta sellaista tahtia”
Tutkija Janne Nikkinen ihmettelee, miksi rahapeleistä tehdään mahdollisimman koukuttavia, kun niitä markkinoidaan harmittomana viihteenä.Tilaajalle
Aiemmin joka paikassa olleet peliautomaatit ovat suomalaisen rahapelaamisen erikoisuus. Janne Nikkinen kuvattiin Veikkauksen Pelaamossa. Kuva: Sanne KatainenKun Suomessa puhutaan rahapelaamisesta, äänessä ovat yleensä peliyhtiöiden edustajat tai kokemusasiantuntijat eli ongelmapelaajat tai heidän läheisensä.
Helsingin yliopiston tutkija Janne Nikkinen on harvoja suomalaiseen rahapelaamiseen ulkopuolelta perehtyneitä asiantuntijoita. Hän työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa.
”Meillä on useamman tutkijan konsortio, jossa tutkitaan eurooppalaisia rahapelikuvioita eli yhtiöitä ja niiden tulovirtoja. Lähinnä meitä kiinnostaa kuinka paljon kokonaisuus tuo yhteiskunnalle vai eikö tuo”, Nikkinen kuvailee.
Rahapelitutkijaksi Nikkinen on päätynyt sattumalta. Väitöskirjansa hän teki terveydenhuollon priorisoimisesta.
Rahapelaamisessa ollaan samalla tavalla muun muassa etiikan, moraalin ja talouden rajapinnassa.
Peliyhtiöiden pyörittämässä rahapelaamisessa eettis-moraalinen puoli on mielenkiintoinen. Peliyhtiöt määrittelevät kirjaimellisesti pelin hengen.
”Ihmisillä ei ole mitään mekanismeja puolustautua, kun vastassa ovat isot firmat”, Janne Nikkinen painottaa.
”Ihmisillä ei ole mitään mekanismeja puolustautua, kun vastassa ovat isot firmat.”
Suomen rahapelijärjestelmää ollaan uudistamassa. Toistaiseksi rahapelejä Suomessa myy yksinoikeudella valtionyhtiö Veikkaus, mutta eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan lakiuudistuspaketti, joka vie Suomen lisenssijärjestelmään.
Kun Suomen pelimarkkinat monelta osin avautuvat kilpailulle, pelien markkinointi tulee lisääntymään räjähdysmäisesti.
Uudistusta kritisoivat pelottelevat Suomen muuttuvan yhdeksi suureksi pelikasinoksi, mutta Janne Nikkinen ei näe tulevaa muutosta niin valtavana.
”Tilanne on ollut aika samanlainen jo tähänkin asti. Suomessa vaan on oltu isossa Veikkaus-kuplassa.”
Nikkinen toteaa Veikkausta pidetyn etenkin aikaisemmin suorastaan joulupukin kaltaisena hyväntekijänä, jonka toiminta ulottuu joka puolelle.
”Kollegan perheen vastasyntyneelle oli jopa sairaalassa annettu Lotto-potkupuku, kun vauva sattui syntymään jonakin vuosipäivänä”, Nikkinen nauraa.
”Jos potkupuku olisi ollut jonkun ulkomaisen yhtiön logoilla, lehdet olisivat olleet täynnä sikamaisuudesta, mutta Veikkaukselta tällainen oli olevinaan ok.”
”Veikkaukselle saa nettona hävitä 2000 euroa kuukaudessa. Se on melkein yhtä paljon kuin suomalaisten mediaanipalkasta jää käteen.”
Suomalaisen rahapelijärjestelmän erikoisuus ovat rahapeliautomaatit. Aiemmin Raha-automaattiyhdistyksen ja nyttemmin Veikkauksen hallinnoimat koneet ovat kaikille suomalaisille tuttuja lähes kaikista mahdollisista yhteyksistä.
”Automaattipelaaminen on ollut Suomessa aivan posketonta. Ne ovat opettaneet suomalaiset pelaamaan. Kovin moni ei aloita pelaamista ulkomaalaisista nettikasinoista, vaan yleensä pelaaminen alkaa automaateista.”
Nikkinen arvelee, että monessa maassa ajatus peliautomaateista kauppojen auloissa olisi mahdoton. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa automaattien määrä on perinteisesti ollut paljon pienempi ja niiden sijoittelu selvästi kontrolloidumpaa.
Keskustelu peliautomaattien ongelmallisuudesta nousi vahvasti julkisuuteen viime vuosikymmenen lopulla. Sen jälkeen Veikkaus on alkanut korostaa viestinnässään vastuullisuutta.
”Pakollinen tunnistautuminen oli hyvä muutos, mutta se tuli aika myöhään. Sitä oli kaivattu jo kymmenen tai viisitoista vuotta”, Nikkinen toteaa.
Veikkaus on asettanut peleihinsä myös vuositappiorajan. Alkuun raja oli 15 000 euroa, mutta hiljattain raja on nostettu 24 000 euroon vuodessa.
Janne Nikkinen näkee yhden tappiorajan mallin hankalana. Ammattivedonlyöjille 24 000 euron tappioraja voi olla alhainen, mutta monet peliongelmaiset ovat pienituloisia ja muutenkin vaikeassa asemassa.
”Veikkaukselle saa nettona hävitä 2000 euroa kuukaudessa. Se on melkein yhtä paljon kuin suomalaisten mediaanipalkasta jää käteen.”
”Elokuviin mennessään tietää tarkalleen mitä liput tai popcornit maksavat. Myös pelifirmoilla on kaikki luvut tiedossa, mutta ei niitä haluta asiakkaille kertoa. Esimerkiksi kolikkoautomaateilla luku on yllättävän monta kymppiä.”
Rahapelejä markkinoidaan viihteenä ja niihin hävittyjä rahoja viihteen hintana. Janne Nikkisen mielestä hinta kuitenkin pitäisi tuoda läpinäkyväksi.
Kunnollinen tuoteinformaatio tarkoittaisi muun muassa pelikohtaista tietoa siitä, kuinka paljon niitä pelaamalla keskimäärin tunnissa häviää.
”Elokuviin mennessään tietää tarkalleen mitä liput tai popcornit maksavat. Myös pelifirmoilla on kaikki luvut tiedossa, mutta ei niitä haluta asiakkaille kertoa. Esimerkiksi kolikkoautomaateilla keskitappio on yllättävän monta kymppiä tunnissa”, Nikkinen toteaa.
Rahapelaamisessa puhutaan usein eri pelien palautusprosenteista. Janne Nikkinen muistuttaa, että palautusprosentti ja keskitappio ovat aivan eri asioita.
Hän konkretisoi asioiden eroa kuvitteellisella esimerkillä, jossa palautusprosentti olisi tasan sata, eli pelaajille palautettaisiin kaikki heidän pelaamansa rahat.
”Äkkiä voisi ajatella, että jokainen 100 euroa pelannut myös voittaisi 100 euroa. Todellisuus kuitenkin olisi helposti niin, että 10 000 pelaajasta yhtä vaille kaikki häviäisivät satasensa ja yksi voittaisi miljoonan.”
Janne Nikkinen on tutkinut pelihaittoja jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Hän kertoo asiasta käytävän keskustelun tason nousseen vuosien aikana jonkin verran.
”Varsinkin alkuun pelihaittapuhe oli eräänlaista teatteria. Tilaisuuksissa oli ehkä Veikkauksen vastuullisuusjohtaja puhumassa kuinka he haluavat pelaamisen olevan vastuullista. Sen jälkeen oli tutkija kertomassa kyselytutkimuksista joihin ihmiset eivät välttämättä vastaa todenmukaisesti ja lopuksi peliongelmainen sanomassa kuinka tappiot olivat hänen oma vikansa.”
Nikkinen muistuttaa, että numerot eivät kerro paljoa eivätkä prosentit yleensä säväytä. Peliongelmaisia on arvioitu olevan ehkä reilut kolme prosenttia Suomen aikuisväestöstä.
Kolme prosenttia voi kuulostaa vähältä, mutta absoluuttisena lukuna ongelmapelaajien määrä on suuri.
”Jos peliongelmaisia aikuisia on vaikka 100 000, se on Suomen mittakaavassa huomattavan suuren kaupungin aikuisväestö. Lisäksi peliongelmat vaikuttavat myös itse ongelmasta kärsivien lähipiiriin.”
Janne Nikkinen
50-vuotias sosiaalietiikan dosentti.
Työskentelee Helsingin yliopiston riippuvuuksien, yhteiskunnallisen sääntelyn ja hallinnan tutkimuskeskuksessa eli CEACG-yksikössä.
Asuu Kirkkonummella vaimonsa, kahden lapsensa ja espanjalaisen löytökoiran kanssa.
Harrastaa golfia, tasoitus 19.
Nikkinen kertoo peliongelmien lisääntyneen etenkin nuorilla naisilla. Koukuttavia ovat erityisesti nopeatempoiset, pelkkään tuuriin pohjautuvat nettipelit, joita kutsutaan slottipeleiksi.
Jos pelaaminen on harmitonta viihdettä, miksi nettikasinot tehdään mahdollisimman koukuttaviksi, Nikkinen kysyy.
”Eivät rationaalisesti ajattelevat kuluttajat niitä juurikaan huvikseen pelaa.”
Nimenomaan pelaamisen huima rytmi on hänen mukaansa ongelmallinen ja koukuttava. Nikkisen mukaan pelien kierrosnopeutta pitäisi hidastaa, jos halutaan puhua vastuullisuudesta.
”Ei mitään muutakaan tuotetta osteta sellaista tahtia, jota pelit nettikasinoilla pyörivät.”
- Osaston luetuimmat
