Suomen vesivoimaloista riittäisi jokaiselle kotitaloudelle tuhansia kilowattitunteja edullista sähköä

Norjan hallitus teki helmikuussa esityksen, jollaista moni on Suomessakin kaivannut viime vuosina.

Esityksen mukaan kotitaloudet voisivat ostaa sähköä kiinteään, edulliseen hintaan tiettyyn kuukausittaiseen kulutusrajaan asti.

Ehdotettu Norja-hinta olisi verottomana 40 äyriä kilowattitunnilta, mikä vastaa nykykurssilla 3,3 senttiä. Valtion takaama hinta olisi saatavilla asuintalojen ja loma-asuntojen liittymiin.

Norja perustelee esitystä sähkön hinnan ennakoitavuudella ja kohtuullisuudella.

Norjalaiset ovat tottuneet valtion omistamaan, edulliseen vesivoimaan. Viime vuosina hintaheilahtelu on voimistunut, kun sähköä on viety Norjasta yhä enemmän ulkomaille.

Voisiko vastaava takuuhinta toimia Suomessakin?

Moni kaipaa meilläkin muutaman vuoden takaisia aikoja, jolloin sähkö oli vielä edullista – siirtomaksuja lukuun ottamatta – eikä hinta vaihdellut jatkuvasti.

Nytkin Suomessa sähkön hinta on vielä keskimäärin EU:n halvinta, mutta kolikon toinen puoli on, että hinta poukkoilee ääripäästä toiseen.

Keskiarvohinta ei kirjaimellisesti paljoa lämmitä, jos sähkö on äärimmäisen kallista juuri silloin, kun sillä eniten pitäisi lämmittää.

Kuluttaja voi suojautua sähkön hinnalta kiinteällä sopimuksella. Niiden hinta on noin kaksinkertainen verrattuna vuoteen 2021. Samaan aikaan sähkön siirtohinnat ovat nousseet jatkuvasti.

On kohtuutonta, että markkinatalouden huonot puolet on sälytetty tavallisille ihmisille, jotka voivat vähentää energian tarvettaan lähinnä palelemalla.

Kalliista lämmitystavasta kuten suorasta sähkölämmityksestä ei pidä syyttää asukkaita. Lämmitysvalinnat tehdään taloja rakentaessa sen hetkisen tilanteen ja asiantuntijasuositusten mukaan.

Teollisuudella on omat, toimivat keinonsa suojautua hintavaihtelulta, eivätkä nämä ole kuluttajan ulottuvilla. Esimerkiksi Mankala-yhtiöksi kutsuttu järjestely takaa monille vesi- ja ydinvoimaloita omistaville teollisuusyrityksille sähköä omakustannushintaan.

Myös tuuli- ja aurinkovoimaloita toteutetaan sopimuksilla, joissa suuri asiakas sitoutuu ostamaan koko tuotannon kiinteään, edulliseen hintaan.

Kotitaloussähkön kiinteä Suomi-hinta voitaisiin toteuttaa säätämällä sähkön myyjille yleispalveluvelvoite, kuten teleoperaattoreilla on.

Edullisen yleispalvelusähkön enimmäismäärä liittymää kohti voisi olla esimerkiksi 5 000 kilowattituntia vuodessa, mikä vastaa suunnilleen Suomen vesivoiman tuotantoa per kotitalous.

Vesisähkön tuotantokustannus on erittäin alhainen. Vanhoissa voimaloissa pääomakulut on kuoletettu aikoja sitten.

Vesivoima ei Suomessa ole valtion omistuksessa, mutta ehkä sen pitäisi olla. Sen voi nähdä arvokkaana kansallisomaisuutena, jonka pitäisi hyödyttää kaikkia kansalaisia.

Vakaan sähköntuotannon lisäksi vesivoimaan liittyy vaelluskalojen kohtalo, jota yksityiset omistajat eivät ole kyenneet tyydyttävästi ratkaisemaan.