
Samuel Harjanne tekee sen taas. Suomen kysytyin musiikkiteatteriohjaaja loihtii Tampereen Työväen Teatterin Kaunotar ja hirviö -musikaalin ylle kaiken sen taikapölyn, jonka alkuperäinen satu, sen Disney-sovitukset, musikaalin 30-vuotiset Broadway-perinteet ja moderni näyttämötekniikka suinkin tarjoavat.
Vauhdin, välkkeen ja teatterisavun täyttämän ohjauksen sykähdyttävin hetki on silti yksinkertainen. Kun spottivalo näyttää alkuperäisanimaatiosta tuttuun keltaiseen tanssiaisleninkiin pukeutuneen Bellen (Yasmine Yamajako), yleisö lakkaa hetkeksi hengittämästä.
Yamajako on roolissaan kaunis ja kipakka, mutta suurimman vaikutuksen tekee hänen laulutaitonsa. Ääni on kantava, metallinen ja sävykäs, näyttämömusikaaleihin täydellinen. Perustekniikka on niin suvereeni, että Yamajako uskaltaa laulaa myös hiljaa tai rumasti. Bellen kolmeen suureen soolonumeroon tiivistyy unelmoivan maalaistytön kasvu intohimoisesti rakastavaksi naiseksi.

Hyvin laulavat, tanssivat ja näyttelevät kaikki muutkin TTT:n uutuudessa. Esimerkiksi Jonas Saaren kyläkingi Gaston on jopa herkullisempi öykkäri ja lihaskimppu kuin se Gaston, jonka näin Broadwayllä parikymmentä vuotta sitten.
Saaren ja Lumierena loistavan Antti LJ Pääkkösen puolesta harmitti, että turhan tiiviiksi ohjatut loppuaplodit eivät anna yleisölle tilaisuutta osoittaa heille erityiskiitoksia. Sen he olisivat ehdottomasti ansainneet, samoin monet muutkin.
Lumieren suuhun on kirjoitettu esityksen parhaat vitsit, kun kynttelikkö kiusoittelee kaveriaan kaappikelloa (Könnin roolissa mainion jäyhä Hiski Vihertörmä). Reita Lounatvuoren kekseliäs uusi suomennos sinkoilee Tiktokista aina Labubu-leluihin. Sen sijaan Kellokoski-viittaus jäi seurueeni nuorisolta ymmärtämättä.
Alan Menkenin säveltämistä lauluista tutuimman (”Tyttö sekä hän”) pääsee esittämään Petra Karjalainen Rouva Pannuna. Lämmin tulkinta jättää tilaa Bellen ja Hirviön (Matti Leino) upeasti keinuvalle tanssinumerolle.
Loppukohtauksen muukalaiskammoinen väkijoukko on puistattavan ajankohtainen. Kun kirous raukeaa ja Hirviö palaa prinssiksi, se tuntuu nykysilmin antikliimaksilta. Sekä Belle että esityksen katsojat olisivat hyväksyneet hurmaavan jöröjukan sarvineen ja torahampaineen.