Talvella valoisa aika pitää käyttää tarkkaan hyödyksi. Verkkoja on parisenkymmentä ”tuplaa” eli 60-metristä. Kuva: Jyrki Luukkonen
”Juuri kun ajattelee, että mersun osto on edessä, seuraavana päivänä pyydyksestä ei tule kuin pari särkeä”
Vaikka viime vuodet ovat olleet taloudellisesti vaikeita, ammattikalastaja Juha Piilola tuntee työhönsä suurta intohimoa.TilaajalleSaarijärvi
Juha Piilola laskee talviverkkoja Summaseen tammikuussa 2026. Verkkoavanto syntyy moottorisahalla. Kuva: Jyrki LuukkonenSisävesien ammattikalastaja Juha Piilola pyytää kalaa Keski-Suomessa Saarijärvellä, Summasjärvellä ja Pyhäjärvellä.
”Alakoulussa harrastin onkimista. Opettajani kertoi pitävänsä savustetusta lahnasta ja kysyi, voisinko onkia hänelle ison lahnan, hän kyllä maksaa. Ongin hänelle sen jälkeen joka viikko Kalajoesta lahnan ja sain siitä 5–10 markkaa.”
Juhan vuotta vanhempi kaveri lähti opiskelemaan kalavesien hoitoa Länsi-Lapin ammatti-instituuttiin Simoon.
”Hän kertoi, miten mahtava koulu se oli ja miten koululta sai käyttöönsä kaikki kalastuksessa tarvittavat välineet. Päätin, että sinne haluan itsekin.”
Kotoa Kalajoelta oli Simoon 350 kilometriä. Juha asui koulun vuokraamassa rivitalon päätyasunnossa viiden muun opiskelijan kanssa.
”Meitä oli monipuolinen, monen ikäinen porukka, johon oli helppo tutustua. Koulusta jäi pysyviä ystävyyssuhteita.”
Opinnot olivat käytännönläheisiä. Opiskelijat kokivat rysiä, harjoittelivat talvinuotanvetoa, rakensivat pyydyksiä ja opettelivat kalanjalostusta. Jalosteet myytiin koulun omassa suoramyymälässä.
Kalavedenhoitajaksi Piilola valmistui vuonna 1999. Sen jälkeen hän opiskeli Paimiossa riistamestarin erikoisammattitutkintoon valmentavan koulutuksen ja jatkoi sitten agrologiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Kouluttautumisesta huolimatta vakituista työpaikkaa oli vaikea löytää. Piilola teki töitä turkistarhoilla, kalanjalostuslaitoksilla, riistanhoidossa, maatiloilla ja maatilarakentamisessa.
”Sitten rupesivat pätkähommat tympäisemään.”
Saarijärvellä oli jäämässä eläkkeelle ammattikalastaja ja sen myötä olivat vapautumassa sekä paikka että markkinat. Piilola päätti kokeilla yrittäjyyttä. Vuonna 2009 hän perusti Kalatalouspalvelut Piilolan.
Kalastajan työpäivä alkaa seitsemän aikaan.
”Entiset ostajat ovat kuolleet vanhuuteen eivätkä nuoret syö kalaa.”
Saaliinsa Piilola vie pihapiiriin rakentamansa kalankäsittelylaitokseen kylmiöön. Ilta kuluu kalaa käsitellessä. Aamulla Piilola pakkaa fileet styroksilaatikoihin ja jakelee ne alueen kauppoihin Saarijärvellä, Karstulassa ja Äänekoskella.
Kerran viikossa hän myy kalaa suoraan omasta pihastaan.
”Suoramyynnissä ei enää juuri käy väkeä. Olen miettinyt, miksi kysyntä on romahtanut, ja todennut, että entiset ostajat ovat kuolleet vanhuuteen eivätkä nuoret syö kalaa.”
Myös Piilolan kollegat kertovat kysynnän laskusta.
”Kotimainen luonnonkala ei liiku. Siinä, missä myyntierät kauppoihin aiemmin olivat 30–50 kiloa, nykyään ne ovat kymmenen kiloa. Olen ollut yhteydessä ministeriöönkin ja kysynyt, että mitä tehdään, kun ala kuolee.”
Piilolan mielestä sisävesikalastuksen yksi ongelma on se, että ala kilpailee lihantuotannon kanssa mutta ei saa samanlaisia tuotantotukia. Kuva: Jyrki LuukkonenEuroopan unionin toimintaan Piilola on pettynyt.
”Keski- ja Etelä-Euroopassa meret ovat ylikalastettuja, eikä EU:ssa nähdä, että Suomen sisävesissä tilanne on päinvastainen. Sisävesikalastuksella ei ole EU-tasolla merkitystä.”
Piilolan mukaan suomalaiset sisävedet ovat alikalastettuja ja tulevaisuudessa vielä enemmän.
”Luonnonvarakeskus on arvioinut, että esimerkiksi muikulle ekologisesti kestävä kalastusmäärä olisi 10–12 miljoonaa kiloa vuodessa. Nyt sitä kalastetaan vain noin 2,5 miljoonaa kiloa.
Kalastajaa harmittaa myös kauppaketjujen toiminta. Joitakin vuosia sitten Piilola kokeili uudentyyppisiä rysiä ja sai niillä hyvin madetta.
”Pian muutkin kalastajat ostivat samanlaisia, ja mademäärät kasvoivat.”
Seuraavana vuonna Kesko toi maahan madetta Ruotsista.
”Kotimaassa oli ylitarjontaa, mutta silti kauppa osti ulkomailta. Tätä jatkui pari vuotta. Markkina meni tukkoon, hinta romahti ja kalastajat ryhtyivät myymään kalustoaan. Olin yhteydessä Keskoon ja kysyin, onko tämä heidän arvomaailmansa mukaista.”
Piilolan mukaan kauppaketju luopui sittemmin mateen tuonnista, mutta hinnat eivät enää toipuneet. ”Kuluttajilla ei ole varaa maksaa.”
Summasjärvestä ja Saarijärvestä Piilola pyytää kuhaa, haukea ja ahventa sekä madetta. Kuva: Jyrki Luukkonen”Pyydän sesongin mukaan sitä, mitä parhaiten saa. Talvella verkoilla kuhaa ja katiskalla sekä rysällä madetta.”
Keväällä Pyhäjärvestä nousee muikkua rysällä ja kesällä nuotalla. Loka-marraskuussa alkaa siianpyynti.
Muikun kutu ajoittuu lokakuun puoliväliin ja kestää pari kolme viikkoa. Siian kutu alkaa yleensä viikkoa myöhemmin ja jatkuu jäitten tuloon asti. Kuha puolestaan liikkuu talvella syvemmillä selkävesillä mutta siirtyy keväällä kutemaan rantavesiin.
”Juuri kun ajattelee, että mersun osto on edessä, seuraavana päivänä pyydyksestä ei tule kuin pari särkeä.”
Lyhyin sesonki on mateella. Kun sesonki alkaa, madetta nousee vaikka kuinka. Parin päivän kuluttua sesonki loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin.
”Juuri kun ajattelee, että mersun osto on edessä, seuraavana päivänä pyydyksestä ei tule kuin pari särkeä.”
Piilolan mukaan luonto vaikuttaa kalakantoihin enemmän kuin kalastus.
”Parina keväänä on ollut erityisen lämpimiä ja tyyniä jaksoja. Ilmiö on haitaksi viileän veden lajille muikulle, jonka poikaset eivät kykene sukeltamaan riittävän syvälle. Esimerkiksi Puruveden muikkukato oli seurausta tällaisesta tyynestä jaksosta.”
Poikaskuolemat vaikuttavat myös petokalojen kantoihin, sillä niiltä loppuu ravinto.
Kalakantojen muutoksia seuraava ammattikalastaja kohtaa muutokset päivittäin ja ymmärtää, että ne johtuvat suurilta osin säistä.
”Vapaa-ajan kalastaja saattaa ajatella, että ammattikalastaja tyhjensi järven.”
Kuluva vuosikymmen on ollut ammattikalastajalle vaikea. Piilola laskee, että viidessä vuodessa kalastuksen kokonaiskustannukset ovat nousseet noin 30 prosenttia.
”EU:n SUP-direktiivi pyrkii vähentämään muovin määrää vesistössä. Keräysjärjestelmän kustannusten myötä pyydysten hinnat nousivat 10–20 prosenttia.”
Koronan aikaan ravintoloita ajautui konkurssiin ja kalan kysyntä laski. Viime vuosina myös kalasta maksettu hinta on heikentynyt.
”Hinta on huonompi kuin 20 vuoteen. Kalastajia on lopettanut sisävesiltäkin kymmeniä, ehkä satoja. Juhlapuheissa kotimaista kalaa kehutaan, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Huoltovarmuus ei säily näin.”
Pari vuotta sitten Piilola mietti vakavasti alanvaihtoa.
”Loppujen lopuksi en keksinyt mitään, mikä herättäisi samanlaista intohimoa kuin kalastus. Joten tällä mennään, rakkaudesta lajiin, hautaan asti.”
Kalastajien keski-ikä on 60 vuotta. ”Nuoren on vaikea lähteä alalle, jos vanhemmat sanovat, että kuka on niin hullu että ryhtyy kalastajaksi”, Juha Piilola toteaa. Kuva: Jyrki LuukkonenJuha Piilola
45-vuotias sisävesien ammattikalastaja Saarijärveltä.
Syntyisin Kalajoelta, kouluttautui kalastajaksi Länsi-Lapin ammatti-instituutissa Simossa.
Opiskeli Paimiossa riistamestarin erikoisammattitutkintoon valmentavan koulutuksen ja agrologiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Oma lempikala on ahven. ”Ahvenfileet paistetaan pannussa voissa ja maustetaan suolalla, kylkeen tuppipotut.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
