Tekemättömiä töitä kasaantuu jatkuvasti lisää, joten jätänpä taas ruokatauon pitämättä, jotta ehdin hoitaa kaiken. Näin moni ajattelee tänäänkin, mutta ajatusmalli on lähes aina väärä, kertoo psykoterapeutti, ravitsemusterapeutti Maare Kauppinen.
”Jos työssä on ihmisten henki ja terveys tai miljoonatolkulla rahaa kyseessä, ei ruokataukoa tietenkään aina voi säntillisesti pitää, mutta näitä töitä on loppujen lopuksi aika vähän.”
Kauppisen mukaan usein ruokatauon sivuuttamisen pohjasyynä on se, että työ menee oman hyvinvoinnin edelle.
”Jos auton tankissa on enää litra polttoainetta, eihän kukaan lähde ajamaan sataa kilometriä. Omaan kehoon kannattaisi soveltaa tätä ajatusta”, Kauppinen huomauttaa.
”Jos auton tankissa on enää litra polttoainetta, eihän kukaan lähde ajamaan sataa kilometriä. Omaan kehoon kannattaisi soveltaa tätä ajatusta.”
Ihmiskeho tottuu monenlaiseen, kuten myös luonnollisten nälkäviestien sivuuttamiseen, minkä vuoksi ruokatauon skippaamisesta tulee helposti tapa. Kauppinen kuvailee esimerkin, miten kierre voi päästä syntymään.
Jos ihmisellä on joko omassa päässään tai muiden painostuksesta sellainen olo, että työtehtävät pitää hoitaa ennen ruokatauon pitämistä, helposti käy niin, että työt eivät tekemällä lopu ja tauko jää kokonaan pitämättä. Tämä ajatusmalli voi koskea yhtä lailla työntekijää kuin yrittäjää.
Töiden jälkeen nälkävelka onkin sitten jo kertynyt niin älyttömiin mittoihin, ettei mikään syöminen tunnu riittävän. Tuhdin ruokailun jälkeen olo on vetämätön, eikä vapaa-ajalla jaksa muuta kuin maata sohvalla.
Toisille taas käy niin, että kun nälkäsignaalit jättää huomiotta riittävän pitkään, luonnollista näläntunnetta ei osaa tunnistaa edes töiden jälkeen. Jos siinä vaiheessa yrittää vaikka paahtaa kuntosalilla, treenistä ei tule energiavajeen vuoksi mitään.
Kun olo on vetämätön, alkaa unenlaatukin helposti kärsiä. Jos päivän raskaimmat syömiset tulee lapattua kitaan vasta vähän ennen nukkumaanmenoa, sekin alkaa viedä unelta virkistävyyttä.
Kauppisen mukaan tällaisissa tilanteissa ihmisillä on usein tapana syyttää vetämättömästä olostaan jotain ulkoista tekijää, kuten kehnoa sänkyä, joka vie yöunet. Ammattilaisen haastattelussa saattaa kuitenkin selvitä, että henkilölle kertyy joka päivä energiavajetta liian vähäisen syömisen vuoksi.
”Ihminen saattaa olla hyvinkin pitkään työkykyinen, mutta kysymys kuuluu, onko hän vapaa-ajankykyinen”, Kauppinen muotoilee.
Kauppinen soisi näkevänsä, että työpaikoilla opittaisiin antamaan arvoa ihmisten hyvinvoinnille.
Palkkatyötä tekevillä ruokatauon väliin jättäminen saattaa johtua nälkäsignaalien sivuuttamisen sijaan työpaikan kulttuurista, Kauppinen lisää. Jos työpaikalla ihannoidaan kaikkensa antamista työlle, eivät etenkään altavastaaja-asemassa olevat työntekijät välttämättä uskalla pitää heille lakisääteisesti kuuluvia taukoja ryhmäpaineen vaikutuksesta.
Jos henkilö on kovin introvertti tai vaikka aistiyliherkkä, saattaa ruokailun jättäminen väliin johtua siitäkin, että muiden ollessa murkinoimassa työpaikalla on kerrankin rauhallista keskittyä työntekoon.
Kehon luonnollisten viestien kuuntelua ja järkevää ateriarytmiä on mahdollista opetella, Kauppinen muistuttaa.
Kertyvä nälkä saattaa viestiä itsestään esimerkiksi vatsavaivoina, sillä tuhti ateria typötyhjään pötsiin saa elimistön herkästi sekaisin. Myös jatkuvien päänsärkyjen taustalta saattaa paljastua verensokerien heittely.
Ateriarytmillä tarkoitetaan säännöllistä ateriointia siten, etteivät aterioiden välit veny liian pitkiksi tai ettei syöminen muutu jatkuvasti pikkunaposteluksi. Useimmille sopii ateriointi 3–4 tunnin välein, mikä tarkoittaa päiväsaikaan työtä tekevälle aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä ja iltapalaa.
Kauppinen muistuttaa, että oleellista on syödä, ennen kuin pohjaton nälkä pääsee yllättämään, jotta kerralla syötyjen annosten koko pysyy kohtuullisena.
”Ei siis kannata ajatella, että syön vasta, kun on nälkä, koska silloin nälkä voi olla jo niin hirveä, ettei ruuan laatuun jaksa kiinnittää huomiota.”
