Arvio: Vesistöjen saastuminen on merenneidoille henkilökohtainen tragedia
Helsinkiläisen Teatteri Toivon näytelmässä kaksi merenneitoa pohdiskelee ympäristöongelmia ja deittielämää.
Susanna Snellman (vas.) ja Saara Inari esittävät ihmisiä ahmivia merenneitoja. Kuva: Toni Ahola / Teatteri ToivoSinilevälautat, jätesaaret, meressä kelluva muovi. Vesistöjen saastuminen on vakava asia meille ihmisillekin, mutta erityisen läheisesti se koskettaa meren asukkaita.
Helsingin edustalla asuu kaksi merenneitoa, Meri ja Helmi ( Susanna Snellman, Saara Inari), jotka loitsivat paikallissäätä mielensä mukaan ja yrittävät laulullaan viekoitella merimiehiä ateriakseen. Syöjättärillä on kovat puheet itsestään ja deittielämästään, yllättävän moni kaksijalkainen kun tuntuu lankeavan pyrstöjään heiluttavien naisten pauloihin.
Ympäristöongelmat tarjoavat teattereille ajankohtaisen aiheen, jonka käsitteleminen voi johtaa jopa ahdistavaan lopputulokseen. Ehkä parhaimmillaan jopa pieniin elämäntapamuutoksiin. Teatteri Toivossa ei ole lähdetty mässäilemään kauheuksilla, vaan merenneitojen hätää käsitellään huumorin kautta. Tosin sen naureskelun pyörteisiin vakava teema hukkuukin.
Merenneidoista on tehty omituisen teinimäisiä, itseään pakkeloivia ja räkäisiin naurukohtauksiin uppoavia. Välillä hauskat sanailut naurattavat yleisöäkin, mutta suurimmaksi osaksi tekonauruhepuleiden tai ilmakitarasoolojen katsominen ei ole järin viihdyttävää. Ilmastokysymyksetkin saavat väistyä Tinderin tieltä.
Näytelmän puvustusta ja maskeerausta on silti pakko kehua. Hohtelevat merenneitoasut valtavine pyrstöineen vaikeuttavat näyttelijöiden liikkumista, mutta luovat kiinnostavaa visuaalisuutta. Oletko esimerkiksi koskaan nähnyt, kun teatterisavua pöllytetään pyrstöevällä? Snellman ja Inari pystyvät myös pyörimään asuissaan yllättävän ketterästi pienellä luodolla. Musiikin soidessa taustalla liike muuttuu parhaimmillaan eteeriseksi tanssiksi.
Merenneidot Teatteri Toivossa Helsingissä 12.5. saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
