Kirja-arvio: Siiri saa osansa aikuisten tavaraähkystä – ja kadottaa äidin nallen

Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä. Ainakin periaatteessa.

Siiri-kirjojen sarja nimittäin jatkuu kaappien siivouksella ja tavaroiden viemisellä kirpputorille. Äidin mielestä sellaisista tavaroista pitää hankkiutua eroon, jotka eivät tuo enää iloa. Kuulostaa varmasti tutulta monen äidin korviin ja liittyy maailmankuuluun japanilaiseen kaappiensiivoamisfilosofiaan.

Mutta kun tyhjentämiseen ryhtyy, voi käydä myös vahinkoja: kadotukseen voi joutua tärkeitäkin tavaroita – varsinkin muiden perheenjäsenten. Niin käy tässäkin kirjassa, ja juonena on yhden kallisarvoisen aarteen salainen takaisin metsästys tuttujen Ottojen avulla. Niin mitättömältä kuin nuhjuinen nalle tuntuukin, sitä ei olisi saanut hukata. Tapaturmasta autuaan tietämätön äiti huomaa itsekin, että on tullut heittäneeksi kelpo kampetta, joka on kelvannut muille. Mustasukkaisuus herää ja pian myös lohduton tyhjyyden tunne.

Lapsia yksinkertainen tarina ja herkullinen kuvitus viihdyttävät. Aikuisille se osoittaa, ettei kaikki tavara ole ehkä sittenkään "vain tavaraa", vaan osa elämäämme. Siiri ei olekaan ihan väärässä, kun ei haluaisi luopua mistään. Siivousta kannattaa jatkaa, mutta harkiten.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.