Kirja-arvio: Kittilän surkuhupainen kähinä jatkuu kahdeksatta vuotta – alun perin asetelma oli yksinkertainen

Kittilän kunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden rettelöinti on saavuttanut kiusallista valtakunnallista kuuluisuutta. Toimittaja Eeva-Liisa Hynynen on kiitettävästi pitänyt asiaa esillä Suomen Kuvalehdessä.

Hynysen ja avustajansa, professori Pekka Viljasen laaja kooste on vahvasti asenteellinen, mutta niin pamfletin eli kiistakirjoituksen tuleekin olla. Luottamushenkilöiden enemmistön näkemykset eivät saa kirjassa yhtään ymmärrystä osakseen.

Alun perin asetelma oli yksinkertainen. Kittilän valtuutettujen suuren enemmistön ja kunnanjohtajan välit ajautuivat sovittamattomaan hakaukseen.

Siinä tilanteessa on vain yksi ratkaisu. Kunnanjohtajan on lähdettävä, koska tilanne on mahdoton. Kysymys on enää rahasta.

Kittilässä kunnanjohtaja irtisanottiin virheellisesti. Alkoi monipuolinen käräjäkierros, joka jatkuu kohta kahdeksatta vuotta.

Erotettu kunnanjohtaja on ajat sitten saanut muhkean korvauksen ja häipynyt. Alun perin hänen ehkä haluttiin lähtevän ilmaiseksi. Nyt käräjöidään ilmeisesti lähinnä siitä, kuka kovin myöhään syntyneen johtajasopimuksen ja oheistoiminnan maksaa.

Tapahtumiin liittyy runsaasti surkuhupaisia rönsyjä. Aika monesta rettelöstä lienevät vastuussa monenkirjavat juristit, joiden kiistattomin taito on kirjoittaa lihavia laskuja.

Kiistan alkupiste sijoitetaan kirjassa Kittilän ylivoimaiseen pääelinkeinoon eli Levin matkailuun. Kunnan enemmistöomistaman hiihtohissiyhtiön toimitusjohtaja harjoitti luovaa hankintapolitiikkaa. Hänen erottamisestaan syntyivät rintamat, ainakin näennäisesti.

Kittilän kunnan rauhoittamiseksi säädettiin peräti eduskunnassa laki, jolla valtiovarainministeriö saa sormensa kuntien hallintoon. Kuntien talouteen se pääsi kiinni jo aiemmin.