Kirja-arvio: Otavan värikasvio löytyy varmaan joka toisen kesämökin kirjahyllystä – teos uudistui maltillisesti

Otavan värikasvio on varmaan joka toisen kesämökin kirjahyllyssä. Kun mökkeily koronan myötä on elpynyt, tänä vuonna uudistetun laitoksen voi hankkia tuliaisiksi vaikka niille, joille mökkeily on uusi harrastus.

Kompaktin kokoinen, tätä nykyä pehmeäkantinen kasvikirja kulkee helposti mukana pidemmilläkin retkillä. Siinä esitellään lähes 900 kasvilajia tekstein ja useimmat myös värikuvin. Yleisimpien luonnonvaraisten putkilokasvien tunnistaminen onnistuu hyvin kasviota tutkimalla.

Alkujaan vuonna 1957 ilmestynyt kirja on kestänyt aikaa erinomaisesti. Uudistetunkin laitoksen piirrokset ovat alkuperäisiä, Björn Ursingin ja Björn Gidstamin tekemiä. Myös lajien esittelytekstit perustuvat siihen, mitä Ursing ja Hans-Erik Wanntorp aikoinaan kirjoittivat. Toki tulokaskasvejakin, viljelykarkulaiset mukaan lukien, on lisätty kirjaan.

Uutta on myös tieto lajien valtakunnallisesta uhanalaisuudesta tai silmälläpidettävyydestä.

Esittelytekstien asiajärjestystä on muutettu muita kasvioita vastaavaksi. Samalla kieliasua ja kasvitieteellisiä käsitteitä on nykyaikaistettu. Ulkonäön kuvauksia on lyhennetty, jos kasvin pystyy tunnistamaan hyvin värikuvan perusteella. Niin on saatu lisää tilaa kasvupaikkojen ja levinneisyysalueiden esittelylle.

Uudistetun suomenkielisen laitoksen ovat toimittaneet kasvibiologit Arto Kurtto ja Leena Helynranta.