Arvio: Elokuva laulajalegendasta jättää lohduttomaksi

Kun nuori Olavi Virta ( Lauri Tilkanen) nousee orkesterin eteen laulamaan, on yleisö haltioitunut. Miehen ääni värähtelee parkettien yllä niin, että nuorten neitojen sydämet läpättävät tavallista kiivaammin.

Sota katkaisee laulajan uran, mutta kun rauha on solmittu, pääsee Olavi Virta jatkamaan unelmiensa tavoittelua. Suosion ja levytettyjen laulujen määrän karttuessa kasvaa myös perhe. Vaimo Irene Virta ( Malla Malmivaara) odottaa kotona lasten kanssa, kun suosittu laulaja joko juhlii railakkaasti ystäviensä kanssa tai viettää öitään vieraiden lakanoiden välissä. Useamman kerran Irene Virta lapsineen pakkaa laukkunsa valmiina jättämään epävarman elämän taakseen.

Timo Koivusalon ohjaama Olavi Virta -elokuva saa ensi-iltansa tänään perjantaina. Elokuva kertaa yhden Suomen suosituimman laulajan elämänvaiheet, mutta se on myös kunnianosoitus kesäisille maalaismaisemille sekä kotimaiselle tanssimusiikille. Kauniiden maisemakuvien ja tanssijalkaa kutittelevien musiikkiesitysten äärellä ei voi olla kaipaamatta kesäiselle tanssilavalle.

Elokuvan alku on hyvin rauhallinen, jopa toteava. Olavi Virta ei turhia pukahda, sanoo kulloiseenkin tarjoukseen vain, että kyllä hoituu. Ja niin ne näyttävät hoituvan. Töitä riittää, samoin juhlia.

Mitä kovemmaksi laulajan uran kierrokset kasvavat, sitä lohduttomammaksi elokuva muuttuu. Virran kamppailu alkoholin kanssa ja jatkuva pelko perheen menettämisestä on tallennettu elokuvaan niin raastavasti ja toisaalta yksipuolisesti, että lopputekstien alkaessa olo on murheellinen.

Olavi Virta. Ohjaus: Timo Koivusalo. 125 minuuttia.