Levyarvio: Runolliset sanoitukset viihdyttävät korvaa

Laulaja-lauluntekijä Elisa Laihon toinen levy Kaunista valoa keskittyy rohkeuden, kasvamisen sekä rakkauden olemuksen teemoihin.

Levy on kauniisti sovitettua, soljuvaa musiikkia niille, joita radiolistat tympivät. Osaavat muusikot kasvattavat Laihon sävellykset vivahteikkaiksi laulelmiksi.

Parkanosta Kaustisen musiikkilukion kautta Sibelius-akatemiaan ja Riihimäelle kulkeneen ammattimuusikon osaaminen kuuluu hänen otteistaan niin pianistina kuin laulajana.

Pianoa olisi voinut kuunnella enemmänkin. Samoin muutamat svengaavat latinorytmit ja etnovivahteet verhoutuvat turhaan osin sangen viihteellisiin sovituskuvioihin.

Levyn sanoitukset kestävät kuuntelua useamman kerran, vaikka ei laulelmien ystävä olisikaan.

Itseäni miellyttivät ­erityisesti Pienet aiheet, ­päätöskappale Totuus ja ­Ihoni alla, jonka sovitus oli yksi kokoelman monitasoisimpia.

Myös Jälkeenpäin, joka on sävelletty Tommy Tabermannin runoon, jää mieleen.

Muista sanoituksista vastaavat Elisa Laiho itse, Aura Raulo, Petri Lahtinen, Annukka Pullola ja Tauno Naumanen.

Laiho on säveltänyt jo opiskeluaikoina musiikkia runoihin. Hänen ensimmäinen levynsä Mustaa tai valkoista pohjautui Edith Södergranin tuotantoon.

Elisa Laihon levy Kaunista valoa ilmestyi marraskuun alussa.