Kirja-arvio: Tarina maagisesta kirjastosta puhuttelee kaikkia vanhanaikaisten satukirjojen ystäviä

Hugo ja Lydia ovat parhaat ystävykset, ja heillä on kutkuttava salaisuus. He ovat löytäneet tiensä kirjastoon, josta aukeaa aivan kirjaimellisesti käytäviä lukemattomiin seikkailuihin.

Mila Teräksen Salainen kirjasto -sarjan Noitapeili-­nimisessä avausosassa toverukset päätyivät noitien maailmaan. Sarjan itsenäisessä jatko-osassa ovat vuorossa vetisemmät ajat, sillä Hugo ja Lydia suuntaavat kohti Marepolia, vedenalaista kaupunkia.

Aikojen alusta meren alla ja rannikolla asuneet ihmiset ja muut elolliset ovat eläneet vastavuoroisesti toisiaan auttaen, mutta viime aikoina tilanne on muuttunut. Monien mutkien kautta Hugo ja Lydia tempautuvat meren alle, jossa he kohtaavat niin merilohikäärmeitä kuin merinkäisiäkin.

Mila Teräksen vahvuus kirjailijana on ehdottomasti kielen rikkaus ja vanhanaikainen sadunomaisuus. Hugon ja Lydian seikkailuja seuratessa jopa aikuisen silmäkulmiin syttyy lapsille ominainen seikkailun tuike.

Kadonneen kaupungin ainoa puute on kirjan alkuosan hienoinen paikallaan polkeminen. Hugo ja Lydia ovat jatkuvasti ihmeissään kaikesta, mitä uusi maailma heidän eteensä tarjoaa. Se on toki aivan luonnollinen reaktio, mutta lukijan kannalta aavistuksen puuduttavaa.

Vaikka Kadonnut kaupunki avautuu myös niille, jotka eivät ole Noitapeiliin tarttuneet, kannattaa myös sarjan avausosa ehdottomasti lukea. Kirjat soveltuvat mainiosti ääneen luettaviksi, mutta alakoululaisille myös aivan omaksikin lukemistoksi.